Esittelyssä Athos eli Joni Pitkonen

Joni Pitkonen on sammattilainen teatteria ja musiikkia
harrastava perheenisä, joka työskentelee koordinaattorina
kasvatuksen ja opetuksen tukipalveluissa Lohjan kaupungilla
Kuva: Raisa Kiikeri

Muskettisoturi Athos on iloinen veikko,
jolla on toisinaan taipumusta synkkyyteen
Kuva: Sari Niinikoski

 "Athoksen näytteleminen on minulle kaikkien aikojen rooli"

Tällä kertaa näyttelijöistämme esittelyvuoron saa Kolme Muskettisoturia -musikaalin säveltäjämme ja vanhinta muskettisoturia Athosta näyttelevä sammattilainen monilahjakkuus Joni Pitkonen, 43.

- Kolme muskettisoturia on eräs suurimpia juttuja mitä muistan lapsuudesta. Olen fanittanut tarinaa ja sen hahmoja pienestä pitäen. Tuli aikoinaan luettua kirja ja katsottua leffa, jossa yhdet sen ajan kuumimmista näyttelijöistä olivat rooleissa. Miekkailimme metsässä ja pelkäsimme, että milloin joltakin meistä puhkeaa silmä, Joni muistelee hymyillen.

- Huikean tekstin lisäksi tiesin, että saatamme olla saamassa huippulahjakkaan joukon ja kivan musiikin. Athoksen rooli oli toiveissani ja se osui kohdalleni, josta olen ikionnellinen. Se on minulle kaikkien aikojen rooli.

Joni Athoksen roolissa
Kolme Muskettisoturia -musikaalissa
Kuva: Sari Niinikoski

"Intohimo täysillä tekemiseen yhdistää minua ja Athosta"

Jonin mukaan Athoksen rooli on hänen unelmaroolinsa, jossa hän on saanut mennä todella syvälle itseensä, tunteisiinsa ja näyttelijäntyöhön.

- Siitä ja muustakin johtuen tämä rooli on edellyttänyt hurjaa fyysistä suorittamista, vaikkei se lavalla välttämättä näy kuin tanssi- ja miekkailukohtauksissa.

Joni kertoo Athoksen olevan pohjimmiltaan iloinen veikko, joka on välillä taipuvainen myös synkkyyteen, koska kokee vahvasti katkeruutta. Athoksen taustalla salaperäisessä tarinassa keskeisessä roolissa ovat ne ajat jolloin hän oli vielä kreivi De La Fère. Tuolloin hänen elämänsä suuri rakkaus osoittautui pettymykseksi.  Athos on muskettisotureista vanhin, mutta miekkailusankarin taidot sentään ovat vielä tallella.

- Hahmossa on paljon samaa kuin minussa itsessäni. Athoksen arvomaailman tunnistan omakseni ja huomaan, että temperamentissani on samoja aineksia. Intohimo täysillä tekemiseen ja elämiseen on vahva yhteys välillämme, Joni mainitsee.

- Itse en kuitenkaan tunnista tuota katkeruus –elementtiä enkä ole kokenut rakkaudessa mitään muuta kuin siunauksia. Muutenkin suhtautumiseni naisiin on huomattavasti myönteisempi, hän lisää.

Athos. Kuva: Sari Niinikoski

 

"Musiikki ja hiukeat taistelukohtaukset syventävät kerrontaa"

Athos. Kuva: Sari Niinikoski

Jos Athos markkinoisi Kolme Muskettisoturia -musikaalia, hän sanoisi Jonin mukaan tietenkin että: "Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!”

- Kolme Muskettisoturia –musikaali on tarina uskollisuudesta, veljeydestä ja rakkaudesta mutta se on myös tarina juonittelusta, pettymyksistä ja katkeruudesta. Tarinassa hyvä ja paha taistelee ja musikaalin musiikki ja sekä huikeat taistelukohtaukset syventävät kerrontaa, Joni pohtii.

- Kolmen Muskettisoturin  tekemisessä parasta on ollut olla kaikkien loistavien työryhmäläisten kanssa ja tutustua uusiinkin ihmisiin! Myös uudet asiat elämässä kuten esim. tanssiminen laulaessa ja hiusten värjäys ovat olleet hauskoja kokemuksia.

Kulunut syksy oli Kolme Muskettisoturia -työryhmälle haastava, sillä osa harrastajanäyttelijöistä sairasti flunssan toisensa perään. Aina ei siis päästy harjoittelemaan niin että kaikki tarvittavat henkilöt olisivat olleet paikalla. Jonin mukaan siihen on liittynyt pettymyksiä, joita hän toisaalta on voinut käyttää hyväksi Athoksen roolin rakentamisessa.

"Vaahterateatterin perustajajäsen"

 

Joni Niskavuoren leipä -näytelmässä
Sammatin Vaahterateatterissa

Joni työskentelee koordinaattorina kasvatuksen ja opetuksen tukipalveluissa Lohjan kaupungilla.

- Olen nuorena aikuisena vetänyt teatteria nuorille, kun asuimme Jyväskylässä. Työskentelin nuorisokodissa, jossa kuntouttavana työmenetelmänä oli teatteritoiminta yhteisöllisenä prosessina sekä nuoren oman itsetunnon ja elämänhallinnan rakentajana. Sitä ennen teimme vuosia videokerhon kanssa pääasiassa sketsipätkiä ja musiikkivideoita, Joni muistelee.

- Kun muutimme 10 vuotta sitten perheeni kanssa Sammattiin minä ja vaimoni halusimme perustaa oman teatteriryhmän ja saimmekin mukaan toimintaan joukon innostuneita eri-ikäisiä kyläläisiä. Aluksi ryhmä toimi Sammatin kunnan vapaa-aikatoimen näytelmäkerhona, mutta perustimme jo ensimmäisen vuoden jälkeen oman teatteriyhdistyksen, hän mainitsee.
Teatterilla on kuitenkin vahva sija hänen elämässään.

- Vaahterateatterista on kasvanut Lohjan seudulle ympärivuotisesti toimiva erilaisia tuotantoja tekevä aktiivinen harrastajateatteri.

"Myöhäisherännäinen näyttelijän hommassa"

Joni Humiseva harju -musikaalissa
Lohjan Teatterissa
Kuva: Sari Niinikoski

Joni sanoo olevansa käytännössä aika myöhäisherännäinen näyttelijän hommassa, vaikka se on aina kiinnostanut häntä.

- Lukion jälkeen pyörittelin kyllä näyttelijän koulutuksen papereita käsissäni, mutta uskallusta ei ollut lähteä tuolloin suureen maailmaan edes pyrkimään, Joni sanoo.

- Ennen lopullista harrastajanäyttelijäksi ryhtymistä sysäyksenä eteenpäin oman näyttelijänhomman suhteen toimi helsinkiläisen teatteriryhmän Sammatin Paikkarin Lönnrot –kesäteatterituotannot Vaeltaja ja Paikkarin poika, joissa sain rooleja ja ennen kaikkea sain nähdä, miten ammattilaiset tekevät työtä.

"Lohjan teatterin meininki tempaisi mukaansa"

 - Ensimmäiset kokemukseni Lohjan Teatterista ovat kymmenen vuoden takaa edellä mainituista Lönnrot –näytelmistä, joissa oli mukana Lohjan teatterilaisia. Pidin heitä huipputaitavina ja osittain sen vuoksi aloittelevana harrastajana etäännyin koko Lohjan teatterista, jossa työskennellään todella ammattimaisesti, vaikka näyttelijät ovat enimmäkseen harrastajia, Joni kertoo.

Joni Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen
-musikaalissa Lohjan Teatterissa
Kuva: Sari Niinikoski

- Olin kyllä kiinnostunut vähän joukoissa tai kuoroissa olemisesta, koska teatterikärpänen pääsi puraisemaan ja taisin lähettää Lohjan teatterin johtajalle sähköpostiakin. Toisaalta meillä oli oma teatteri Sammatissa, jossa tekemistä ja kivoja rooleja riitti.

Karjalohjan ja Lohjan kuntaliitoksen 1.1.2013 myötä Joni siirtyi Karjalohjan kunnan päivähoidon johtajan tehtävistä töihin Lohjan sivistystaloon ja huomasi pikkuhiljaa tulevansa tutuksi Lohjan juttujen kanssa.

- Tutustuin myös Lohjan teatterin johtaja-ohjaaja Sari Niinikoskeen, jonka kanssa sattumalta työskentelemme samassa toimistotalossa. Huomasinkin pian olevani mukana Lohjan harrastajanäyttelijöiden toiminnassa ja jo pian Lohjan teatterin lavalla Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen –juhlamusikaalissa.

- Lohjan teatterin harrastajien ja ammattilaisten iloinen ja raikas meininki tempasi mukaansa ja olen saanut iloita jatkuvasti uusista ystävistä ja hienoista elämyksistä!

- Olen myös muusikko ja sitä puolta on teatterin tekemisen uralleni kyllä mahtunut paljon. Olen kuitenkin aina haaveillut myös rooleista ja näytelmistä, joiden tuotannoissa saisin puhtaasti orientoitua pelkästään näyttelemiseen. Sellainen tapahtui viime talvena, kun sain tehdä kivan roolin Lohjan teatterin Hiiriä ja ihmisiä –näytelmässä, Joni sanoo.

"Sielunmaisema omissa sävellyksissä mukana"

Joni on harrastanut musiikkia koko ikänsä

Joni on säveltänyt suurimman osan Kolme Muskettisoturia -musikaalissa kuultavista kappaleista.

- Olen harrastanut musiikkia ihan koko ikäni. Aloitin kolme vuotiaana viulunsoitolla ja kohta jo ennen koulua sepitin pianolla omia sävelmiä. Soitto- ja teoriatunteihin sekä kuoroon kehittyi viha-rakkaussuhde. Armeijan jälkeen musiikin opiskelu ei enää ole ollut tavoitteellista, mutta teen sitä kyllä jatkuvasti enemmän ja vähemmän aktiivisesti.

Jonilla on klassisen musiikin pohjakoulutus ja lukioiässä hän opiskeli pop-jazz opistossa.

- Pidän isoista romanttisista harmonioista , rikkaista melodioista, mutta myös rytmikkäistä ja dramaattisistakin tuotannoista. En voi sanoa, että olen kaikkiruokainen, koska en juurikaan nykyajan popmusiikkia kuuntele ja tunne, Joni miettii.

- Tykkään klassisesta musiikista, oopperasta, baletista, elokuvamusiikista, musikaaliklassikoista, vanhoista euroviisuista,  AOR:stä ja monesta muusta. Itse säveltämäni musiikki on kenties läheisintä, koska siinä on yleensä oma sielunmaisema mukana.

Lempiyhtyeikseen tai -laulajikseen musiikkimies mainitsee mm. Chicagon, Toton, Work of artin, Michael W. Smithin, Christopher Crossin, Barbra Streisandin, Def Leppardin…

"Ensimmäisestä hetkestä musiikki alkoi virrata päässäni"

Kuva: Sari Niinikoski

Inspiraatiota Kolme Muskettisoturia -musikaalin musiikkia säveltäessään Joni on saanut musikaaliklassikoista, mutta toisaalta myös hyvästä tekstistä, jonka Dumas ja kappaleet sanoittanut Sari Niinikoski ovat laatineet.

- Teksti pitää sisällään voimakkaita tunteita, joista olen kyennyt ottamaan elementtejä. Myös huikeat naislaulajamme ovat toimineet inspiraationa ja olenkin suoraan säveltänyt tätä musiikkia heille, Joni paljastaa.

- Säveltäminen ei ollut oikeastaan missään vaiheessa haastavaa, koska olen niin vahvasti sitoutunut tähän tuttuun draamaan. Ensimmäisestä hetkestä lähtien musiikki alkoi virrata päässäni ja se oli helppo saatella sieltä tunnelmasta ja nuoteiksi.

"Parasta ihmiset - ikävintä ikävä"

Jonin mukaan parasta teatteriharrastuksessa ovat ihmiset.

- Teatteriharrastuksessa eri-ikäiset ihmiset tekevät ja kokevat täysillä yhdessä. Sosioekonominen perimä ei näyttele minkäänlaista roolia, vaan kaikki ihmiset ovat täysin samalla viivalla ja puhaltavat yhteen hiileen.
Ikävintä harrastuksessa on puolestaan ikävä.

- Olemme harjoituskauden tiiviisti yhdessä ja jaamme ilot ja surut sekä onnistumiset ja epäonnistumiset. Sitten alkavat näytökset ja näemme harvemmin. Kun näytökset ovat ohitse näemme entistäkin harvemmin, mutta onneksi tulee uusia tuotantoja. Luopumista helpottaa aina se, että on jo jollakin tasolla valmistautumassa seuraavaan tuotantoon.

Athos. Kuva: Sari Niinikoski

"Aikaa perheen yhteisille hetkille"

Joni kertoo tykkäävänsä matkustella,
tässä mies Malagassa

Teatterin ja musiikin tekemisen lisäksi aktiivinen mies harrastaa sulkapalloa, keräilee tietyn genren levyjä sekä tykkää matkustella.

- Jalkapalloa olen aikoinaan paljonkin harrastanut ja jos olisi mahdollista pelaisin pesistä, Joni toteaa.

Kolme Muskettisoturia -musikaalin esitykset loppuvat joulukuun puolivälissä, jonka jälkeen Jonilla on taas enemmän aikaa perheen yhteisille hetkille vaimon ja kolmen tyttären sekä Aapo –koiran kanssa.

- Vaahterateatterillamme on 10-vuotisjuhlavuosi, johon halutessamme liittyy kaikenlaista puuhastelua, mutta ennen kaikkea koen vahvasti haluavani keskittyä musiikin tekemiseen taitavien ja lahjakkaiden ihmisten kanssa!