Arvostelu: Muskettisoturit Lohjan Teatterin 110v. juhlamusikaalina

Aramis (Jussi Pohjanen), Porthos (Johan Ehnberg), Athos (Joni Pitkonen) ja d'Artagnan (Samuel Nuutinen).
Kuva: Sari Niinikoski

"Lohjan Teatteri on valmistanut Muskettisotureista musikaalin, joka kantaesitettiin Lohjan Teatterissa 24.10.2015. Musiikin ovat tehneet Joni Pitkonen ja Antti Kajander ja laulujen sanoitukset Sari Niinikoski, musiikin johto Antti Kajander. Muusikot: Antti Kajander, Joni Erikslund ja Kalevi Reinikainen. Lavastus: Jyrki Kakko, puvustus: Kati Heikkinen, koreografiat: Johanna Jalonen, valot: Sari Niinikoski ja Jyrki Kakko, käsiohjelma Milja Viljamaa, käsiohjelma -ja julistekuvat Sari Niinikoski. Ohjaus: Sari Niinikoski.

Päähenkilöinä olivat kolme vanhaa muskettisoturia: Porthos Johan Ehnberg, Aramis Jussi Pohjanen ja Athos Joni Pitkonen. Sitten muskettisoturiksi pyrkivä D´Artagnan Samuel Nuutinen. Kardinaali Richelieu Seppo Lehtelä, Mylady Winter Elise Hujanen, Rochefort, kardinaalin oikea käsi Aivar Andrejev, Kapteeni Treville Heikki Sutinen, Constance Bonacieux Iiris Nikanne, Ranskan kuningas Petri Puttonen, kuningatar Anna: Sanna Nuutinen, Buckinghamin herttua: Arttu Keisala ja joukko ilotyttöjä, kerjäläisiä, sotilaita ja ilveilijöitä.

Niin kuin edellä käy ilmi, oli näyttelijöitä melko suuri määrä ja kaiketi suurin osa lohjalaisia ja joista suurin osa oli myös laulutaitoisia, joukossa oikein hyviäkin.

Dumas’n ajatusten lento Kolmen Muskettisoturin tarinassa on ilmeisen kiitollinen myös musiikkinäytelmään monine inhimillisine käänteineen, joista rakkaus oli kaiketi yksi päällimmäisiä ja useimpien laulujenkin aiheena.

Musiikin oli säveltänyt muskettisoturi Athoksen roolia tehnyt Joni Pitkonen kahta poikkeusta lukuun ottamatta eli Antti Kajander: Jos luokseni jäät ja Harri Fronden: Athos, Porthos ja Aramis. Toimivat tekstit kaikkiin lauluihin ovat Sari Niinikosken käsialaa.

Näyttämön toiminta ahtaudesta huolimatta oli hyvin suunniteltu ja ohjattu.

Laulajista haluan mainita erityisesti kuningattaren roolissa olleen Sanna Nuutisen, jonka ääni ja laulutekniikka alkaisi riittämään jo Kansallisoopperaankin, Iiris Nikanne Constancen roolissa oli suloinen ja lauloi hyvin, äänestä kuuli, että hän on saanut hyvää opetusta ja eläytyminen rooliin oli hyvä, pahis Mylady Winter lauloi myös hyvin ja uskottavasti. Suurin yllätys minulle oli nuori Samuel Nuutinen, joka nuoresta iästään huolimatta lauloi selkeällä äänellä ja hyvin eläytymällä, taitaa olla vähän ”sukuvikakin” ja perusäänenmuodostus on jo hyvällä alulla. Mitä tuleekaan kun miehen alku aikuistuu.  Myös kaikki Muskettisoturit lauloivat kohtalaisesti, varsinkin Pitkonen. Parhaita lauluja mielestäni olivat Syntinen Pariisi, Jos silmissäs mä enää asu en, Rakasta, lemmi ja unhoita, Kun luoja sinut loi ja Kivisydän.

Myös Kardinaali Richelieu Seppo Lehtelä ja hänen ”avustajansa” Rochefort Aivar Andrejev ja kapteeni Treville Heikki Sutinen tekivät myös musiikillisesti hyvää työtä.

Orkesteri soitti pienuudestaan huolimatta hyvin, mutta Kajanderin kitara soi välillä taitavuudesta huolimatta vähän liian suurella volyymillä, peittäen kosketinsoitinta ja selloa.

En puutu teatterin teknisiin ja toiminnallisiin asioihin, vaan totean, että tämä näytelmä oli uhkarohkea valinta. Ottaen huomioon, että musiikin sävellys ja esittäjät olivat muutama

 puoliammattilainen ja joukko harrastajia, on lopputulos myös musiikillisesti yllättävän hyvä."

Musiikkineuvos

Jorma Mäenpää