![]() |
Lohjan Teatteri Kulissi. Kuva: Sari Niinikoski |
Muistan hyvin ensimmäisen kerran, kun pääsin teatteriin katsomaan näytelmää. Teimme retken teatteriin koulun kanssa. Olin ensimmäisellä luokalla ja koko reissu oli minusta hurjan jännittävä. Jo teatterin ovista lämpiöön sisään astuminen oli mielenkiintoista. Ihmiset rupattelivat rennosti keskenään, mutta ilmassa väreili odotus. Jokohan se esitys kohta alkaisi...
Kun saimme luvan astella saliin istumaan omille paikoillemme puheensorina ympärillä vain yltyi. Opettaja komensi meitä topakasti olemaan hiljempaa. Sali pimeni ja kaikkien katseet kohdistuivat lavalle...
En muista mikä näytelmä oli kyseessä, mutta teatterin tunnelma on jäänyt elävästi mieleeni. Näytelmä tempaisi mukaansa - vei katsojansa toiseen aikaan, paikkaan ja maailmaan. Naurua, itkua, jännitystä, myötätuntoa. Teatterissa esittäytyy koko ihmiselämän tunteiden kirjo.
Jos teatteri on yleisölleen hetkellistä todellisuuspakoa arkielämästä, niin sitä se on myös tekijäjoukolleen, erityisesti näyttelijöille. Saa hetken olla joku aivan muu. Vaikkapa hullunkurinen lastennäytelmän hahmo tai selkäpiitä jännittävän draaman murhaaja. Teatterin lavalla tittelit unohtuvat. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja yrittävät parastaan taatakseen yleisölle nautittavan esityksen.
![]() |
Athos (Joni Pitkonen) ja Porthos (Johan Ehnberg) Kuva: Sari Niinikoski |
Hurjan hienoa Lohjan Teatterissa on se, että kaikki näyttelijämme ovat harrastajia. He harjoittelevat ja näyttelevät esityksissä omalla vapaa-ajallaan - rakkaudesta teatterin tekemiseen, tarjotakseen elämyksiä teille kaikille!
Tervetuloa teatteriin, toivottelee teatterin sihteeri Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! Jätä kommenttisi (risuja, ruusuja, terveisiä) Lohjan Teatterille!