Kaunottaren ja Hirviön taikamaailma herää eloon Lohjan Teatterissa

Kaunotar (Riikka Kajander) päätyy hurjan Hirviön (Niko Mikkonen) linnaan

Hirviö (Niko Mikkonen) tuntee itsensä
yksinäiseksi ja hylätyksi rujon ulkokuorensa alla

Mikä on sielu? Miltä tuntuu rakastaa? Voiko mikään olla kultaa arvokkaampaa?

Vaikeita aiheita, joita Lohjan Teatterissa 2.4. ensi-iltansa saaneessa Kaunotar ja Hirviö -satunäytelmässä lähestytään tarinan keinoin. Lapsikatsojia ei aliarvioida, vaan heidän eteensä levitetään koko sadun kirjo, joka varmasti antaa nuorimmillekin katsojille ajattelemisen aiheita. Miltä tuntuu olla ulkopuolinen, hylätty, yksinäinen?

Kaunotar ja Hirviö -sadussa on monta kantavaa teemaa. Yksi niistä on Prinssin henkinen kasvu Hirviönä, toinen Kaunottaren ja Hirviön välisen suhteen kehittyminen ja rakkaus sekä kolmas Kaunottaren siskojen saama opetus siitä, ettei maallinen mammona välttämättä takaa onnea.

"Prinssin ylpeys karisee samaan tahtiin karvojen kasvun myötä"

Tarina alkaa, kun vanhaa mummoa (Taika Tenhunen) pilkkaavien Ylämaan Prinssin (Niko Mikkonen) ja hänen kavereidensa (Topi Hintukainen, Iida Koskinen ja Hoppe Sinervä) pilkka kapsahtaa omaan nilkkaan. Mummo paljastuu haltijattareksi, joka muuttaa prinssin Hirviöksi ja tämän kaverit marmoripatsaiksi. Ylpeä prinssi muuttuu omaa ulkomuotoaan kaihtavaksi Hirviöksi, josta ylpeys karisee samaan tahtiin karvojen kasvun myötä.

Kaunotar (Riikka Kajander) on suloisen
luonnonlapsen ja terhakan Peppi Pitkätossun
yhdistelmä

Rosoisen Hirviön vastakohtana lavalla loistaa ihastuttava Kaunotar (Riikka Kajander), joka huolehtii vanhan isänsä (Timo Taipale) jaksamisesta ja taloudellisesta tilanteesta, mutta ei murehdi liikaa tulevia. Kaunottaren rääväsuiset siskot Myriel (Maikki Arola / Melissa Miettinen) ja Mariel (Eija Lindström) yrittävät heittää kapuloita siskonsa rattaisiin milloin mistäkin suunnasta, mutta eivät onnistu lannistamaan tätä suloisen luonnonlapsen ja terhakan Peppi Pitkätossun yhdistelmää.

Vaikka Kaunottaren ja Hirviön näyttelijäjoukko on pieni, on ohjaaja Sari Niinikoski onnistunut roolivalinnoissa loistavasti. Näyttelijöitä ei uskoisi harrastajiksi, niin varmaa ja nautittavaa katsottavaa heidän esiintymisensä on. Niinikoski on onnistunut tavoittamaan Kaunottaren ja Hirviön tarinasta kaiken olennaisen ja lisännyt siihen oman, Lohjan Teatterissa tutuksi tulleen twistinsä.

Hirviön (Niko Mikkonen) ja
Kaunottaren (Riikka Kajander)
suhde syvenee tarinan edetessä

 

 

"Silmistäsi näkee, että olet oikeasti ihan kiltti"

Niko Mikkonen tekee mahtavan roolin Ylämaan Prinssinä / Hirviönä. Mikkonen käyttää koko kehoaan näytellessään Hirviön tunnetiloja, mikä onkin ensiarvoisen tärkeää hirviömaski naamalla. Mikkosen Hirviö hurmaa sadun edetessä niin Kaunottaren kuin katsojatkin ja Hirviön puvustus sekä ääni ansaitsevat erityiskehut. "Silmistäsi näkee, että olet oikeasti ihan kiltti", kuten Kaunotar asian ilmaisee.

Ensimmäisessä pääroolissaan nähtävän Riikka Kajanderin esittämä Kaunotar ei jää yhtään "oman karvakäpälänsä" eli Hirviön varjoon, vaan nousee tarinan edetessä topakaksi kumppaniksi tämän rinnalle. Kajander sopii Kaunottaren rooliin täydellisesti ollen samalla vahva ja herkkä. Kajanderin eleet ja ilmeet lisäävät roolihahmon viehätystä, eikä tähän silmät suurina hymyilevään tyttöön voi olla ihastumatta, kuten Hirviökin huomaa.

"Siskosten touhuttaminen on valloittavaa seurattavaa"

Mariel (Eija Lindström) ja Myriel (Melissa Miettinen)
eli Kaunottaren hullunkuriset siskot

Vaikka Kaunottaren ja Hirviön tarina pohjautuu pitkälti pääparin väliseen rakkauteen, pitää kunnon sadussa olla myös komediaa. Sari Niinikosken Gabrielle-Suzanne de Villeneuven tarinan pohjalta käsikirjoittamaan ja dramatisoimaan satuun vauhtia tuovat Kaunottaren siskokset, joiden toilailut saavat katsojan hekottelemaan penkissään.

Mariel (Eija Lindström) ja Myriel (Maikki Arola)
pistävät komediennien taitonsa peliin hersyvissä rooleissa

Kun Myrielin roolissa eri esityksissä vuorottelevat Maikki Arola ja Melissa Miettinen aisaparinaan Marielia näyttelevä Eija Lindström laittavat lavalla parastaan, kalpenee moni ammattikoomikkokin näiden siskosten rinnalla. Siskosten roolit on viety karikatyyrisesti hieman yli, mikä vain lisää hahmojen huvittavuutta. Niinikosken siskoille kirjoittama dialogi on hersyvää ja vaikka jotkut jutut menisivät lapsikatsojilta ohi, on jo pelkästään näiden neitien touhottaminen valloittavaa seurattavaa.

"Varmoja ja onnistuneita roolisuorituksia"

Kaunottaren ja siskosten isä (Timo Taipale) tapaa
Hirviön linnassa patsaat (Hoppe Sinervä, Taika Tenhunen,
Iida Koskinen ja Topi Hintukainen)

Hirviön linnan patsaat (Hoppe Sinervä, Taika Tenhunen
ja IIda Koskinen) tekevät taianomaisia asioita

Timo Taipale tekee Kaunottaren ja siskosten isänä ensimmäisen ison puheroolinsa ja suoriutuu siitä varmoin ottein. Taipale on vakaa ja luotettava, tarvittaessa tiukka, mutta pohjimmiltaan rauhallisen lempeä isä. Kaunotar on isän tyttö, mutta isä osoittaa suurta viisautta todetessaan tyttärelleen, että "älä koskaan loukkaa sitä, joka sinua eniten rakastaa" ja antaa tälle hellävaraisen "tuuppauksen" lähteä lentämään pesästä, kun siivet elämässä kantavat.







Näytelmän nuorin näyttelijä, 15-vuotias Taika Tenhunen, esittää vanhaa mummoa, joka muuttuu haltijattareksi. Tarinan edetessä Tenhunen nähdään myös kuusena sekä patsaana Hirviön linnassa. Haltijamummo on Tenhusen ensimmäinen isompi puherooli, jonka hän näyttelee vakuuttavasti ääntä, eleitä ja ilmeitä myöden. Kuusena ja patsaana Tenhunen pääsee puolestaan tanssimaan sydämensä kyllyydestä ja rakkaus lajiin välittyy hyvänä energiana katsomoon asti.

Kuusien tanssissa on jotain uhkaavan alkukantaista

Hoppe Sinervä, Iida Koskinen ja Topi Hintukainen esittävät Prinssin kavereita sekä kuusia ja Hirviön linnan patsaita. Koskinen ja Hintukainen ovat uusia kasvoja Lohjan Teatterin näyttämöllä, Sinervä on ollut monessa aikaisemmassakin produktiossa mukana. Kaikki kolme laittavat lavalla parastaan ja erityismaininnan kolmikko (Taika Tenhusella höystettynä) ansaitsee sekä kuusien että patsaiden tansseista, jotka ovat lumoavaa katseltavaa. Kuusien tanssissa on jotain uhkaavan alkukantaista, kun taas patsaiden liitelyssä on hieman surumielinenkin vivahde.

"Lavastuksen taikamaailma ja hurmaava puvustus"

Hirviö (Niko Mikkonen) kutsuu Kaunottaren
(Riikka Kajander) illalliselle koristeelliseen linnaansa

Jyrki Kakon lavastuksella luoma taikamaailma on toteutettu nerokkaasti pienillä kikoilla. Niin vaahtomuovit kuin lampunvarjostinkin ovat saaneet Kakon käsissä uuden elämän jonain ihan muuna. Lavastuksessa on paljon lumoavia yksityiskohtia Hirviön linnan tarjoiluista tirolilaistyylisiin mökkeihin kukkalautoineen päivineen. Kaunottaren ja Hirviön lavastusta on vaikea kuvailla, se täytyy kokea ihan itse osana taianomaista satua.

Kati Heikkisen puvustus hurmaa niin lapset kuin aikuisetkin. Kaunotar on ruusumekossaan kuin kaunein kukka ja Hirviön puku on huolella tehty takkia, karvaisia tossuja ja karvaisten käsien kynsiä myöden. Kuuset, patsaat ja muut hahmot heräävät nokkelan puvustuksen avulla vielä asteen verran enemmän eloon ja tuovat satuun lisää tunnelmaa.

Valo- ja äänimaailmaltaan Kaunotar ja Hirviö toimii juuri kuten teatterin kuuluukin; se tempaa mukaansa ja tarinan soisi jatkuvan pidempäänkin, jotta saisi istua vielä hetken keskellä satumaailman tunnelmaa. Vaikka tarinassa riittää juonenkäänteitä, se on perusrytmiltään rauhallinen, eikä vaikeita, ajattelemista vaativia asioita ryöpytetä kaikkia kerralla katsojan pureskeltavaksi. Kaikenkaikkiaan Kaunotar ja Hirviö on satunäytelmä, josta jää hyvä mieli.

Kaunotar (Riikka Kajander) saa Hirviöltä lahjaksi ruusumekon