Tyttö ja kuolema pureutuu ihmisyyden syvimpiin syövereihin

Katri Tamminen, Esa Koski ja Petri Puttonen loistavat Lohjan Teatterin Tyttö ja kuolema
-jännitysnäytelmän päärooleissa. Kuvat: Sari Niinikoski

Lohjan Teatterin Tyttö ja kuolema -trilleri on hieno yhdistelmä ihmissuhdedraamaa, jännitysnäytelmää sekä osittain tositapahtumiin pohjautuvaa rikoskertomusta. Esitys alkaa niin väkevästi, että katsojan kurkkua alkaa kuristaa ja ensimmäiset minuutit huomaa istuvansa katsomossa kuin puulla päähän lyötynä. Mitä nyt tapahtuu?

Tämän ei saa kuitenkaan antaa hämmentää, vaan Tytön ja kuoleman tarina aukeaa kuin sivu kerrallaan niin pääosanesittäjille kuin katsojallekin. Tunnelma on samanlainen kuin hyvässä rikosromaanissa; toisaalta piinaavan ahdistava, mutta samalla niin koukuttava, ettei katsomista voi jättää kesken.

"Lavalla nähdään aitoja tunteita"

Pauliina Salas (Katri Tamminen)

Näyttelijäntyö Tytössä ja kuolemassa on äärimmäisen taitavaa. Kolmea päähenkilöä ei todellakaan harrastajanäyttelijöiksi uskoisi. Lavalla nähdään aitoja tunteita ja voi vain kuvitella, miten rankkaa näyttelijöillä on ollut päästä roolihahmojensa tunnetiloihin sisälle.

Katri Tamminen tekee Pauliina Salaksena uskomattoman vahvan ja henkisesti sekä fyysisestikin rankan roolin. Kun Tamminen vaihtaa kotirouvan asunsa johonkin aivan muuhun, hän tuntuu kasvavan lavalla pituutta ja kykenevän vaikka mihin. Pienestä naisesta huokuvan energian tuntee katsomossa asti. Tamminen loistaa vaativassa roolissaan kuin ammattinäyttelijä konsanaan.

Esa Koski Roberto Mirandana on hämmästyttävän muuntautumiskykyinen näyttelijä. Jos joku ajattelee Kosken vetävän tässä näytelmässä samanlaisen roolin kuin Hiiriä ja Ihmisiä -draamassa, niin metsään menee arveluissaan niin että heilahtaa. Koski näyttelee tohtorin roolinsa vakuuttavasti ja voimallisesti, mutta onnistuu kääntämään esityksen kuluessa takkiaan useampaan kertaan. Koiranpentuilme naamallaan syyttömyyttään vakuuttavaa Roberto Mirandaa ei oma äitikään uskoisi pahantekijäksi, vaikka Pauliina Salas muuta väittääkin.

Gerardo Escobar (Petri Puttonen)

Roberto Miranda (Esa Koski)

 Petri Puttonen näyttelee Gerardo Escobaria todella uskottavasti ja vaimonsa vanhoja arpia tyynesti paikkailevan aviomiehen rooli sopii Puttoselle erittäin hyvin. Vaikka Gerardo seisoo Pauliinan rinnalla vahvana kuin peruskallio, joutuu hänkin repimään esityksen kuluessa omat vanhat haavansa auki, mikä herkistää katsojankin. Toisaalta Gerardon ja Pauliinan riidat ovat hersyvää katsottavaa, joihin kuka tahansa joskus parisuhteen pyörteissä kamppaillut voi samaistua.

Pauliina (Katri Tamminen) ja Gerardo (Petri Puttonen) joutuvat repimään vanhat haavansa auki

"Valloittava äänimaailma ja miljöö"

Aivar Andrejev ja Lohjan Teatterin johtaja-ohjaaja Sari Niinikoski ovat rakentaneet näytelmän äänimaailman valloittavalla tavalla. Sirkkojen siritys ja meren kohina istuvat merenrantahuvilan miljööseen, kuin olisivat aina kuuluneet sinne. Myös esityksessä kuultavat musiikkikappaleet on tarkoin mietitty eikä niissä ole mitään liikaa.

Jyrki Kakon merenrantahuvila -lavastus toimii lavan keski- ja etuosaan sijoitettuna loistavasti. Näytelmän tunnelma on ajoittain hyvin rauhallinen ja intiimi, tulee tunne, kuin tirkistelisi suoraan vieraiden ihmisten kotiin ja elämään. Aukeavat pariovet ja kuistin ikkunat toimivat hyvinä tehokeinoina sekä lisäävät näytelmän toimivuutta.

"Raikas ja nykypäivään nivoutuva tulkinta"

Tytön ja kuoleman tarina herättää ajatuksia
niin päähenkilöissä kuin katsojissakin

Ariel Dorfmanin käsikirjoittama ja Sari Niinikosken ohjaama esitys on ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä se pureutuu ihmisyyden syvimpiin syövereihin. Näytelmässä käsitellään vakavia asioita, joista ei uskalleta nykypäivänä riittävästi keskustella. Henkinen tai fyysinen väkivalta ei jätä jälkeensä ihmistä vaan uhrin, kuten Niinikoski käsiohjelmassa kirjoittaa.

Dorfmanin teksti perustuu pitkälti Chilen diktatuurin jälkeisiin tapahtumiin totuuskomiteoineen päivineen, mutta se on omalla tavallaan erittäin ajankohtainen myös nykypäivän Suomessa. Lohjan Teatterin tulkinta Tyttö ja kuolema -näytelmästä on raikas ja tähän aikaan tiukasti nivoutuva.

Näytelmä on koskettava, erilainen, puhutteleva, rankka ja ihon alle menevä esitys, joka antaa ajattelemisen aihetta. Esitys jättää katsojan pohtimaan, kuinka koville jokainen kolmesta päähenkilöstä joutuu oman kohtalonsa pyörteissä. Tyttö ja kuolema on elämän makuista draamaa, jollaista Lohjan Teatterissa on harvoin tarjolla. Se on erilainen esitys, joka herättää ajatuksia, mutta niin taiteen pitääkin tehdä.