Vakoilemassa näytelmän Ihmemaa OZ valmistumista

Laura - Taika Tenhunen

Variksenpelätti - Markku Oksanen

Menin eilen teatteriin, koska minulla oli näyttelijöiden kanssa toimitettavia asioita. Olin päättänyt hieman vakoilla miten harjoitukset sujuvat. Joku ehti jo kysyäkin, että jäänkö katsomaan. Sanoin, että saatan vähän aikaa katsoa, mutta en jää, koska tiedän tässä vaiheessa kaiken olevan vielä kesken, en myöskään ollut sopinut asiasta ohjaajan kanssa. Ensi-iltaan on vielä reilu kaksi viikkoa aikaa.

Linnoittauduin takapenkille takin alle piiloon. Kuinka ollakaan satu imaisi minut mukaansa. Sari Niinikoski on loistava sadunkertoja. Hän on jälleen kerran valinnut juuri oikeat henkilöt tarinan välittäjiksi. Suloinen Laura-tyttö (Taika Tenhunen) pienen veikeän Toto-koiransa (Maisa Pitkonen) kanssa päätyy ihmeellisiin seikkailuihin.

Peltimies - Joni Pitkonen

Leijona - Petri Puttonen

Matkan varrella mukaan liittyy Variksenpelätti (Markku Oksanen), joka on vielä letkeämpi kuin mainoslauseesta voisi kuvitella; Sanonta ”Heiluu kuin heinämies” saa mielessäni aivan uuden merkityksen. Pelätti on niin aivottomanhauska, ettei voi kuin nauraa sitä selkärangatonta menoa. Ja kun joukkoon liittyy ruosteesta narahteleva Peltimies (Joni Pitkonen) ja niin hirveän arka leijona (Petri Puttonen), jota tekisi mieli melkeinpä mennä silittämään ja lohduttamaan, on koossa todella erikoinen porukka. Nauroin näitä hauskoja tyyppejä ja jälkeenpäin mietin, että on se hienoa, kun isot miehet uskaltavat heittäytyä satuun noin tosissaan. Varmasti mukavaa vastapainoa arkityölle.

Purin kynteni poikki, kun jännitin noitien (Aivar Andrejev ja Sofia Lintula) kohtaamisesta syntynyttä pahan ja hyvän taistelua. Ja uskokaa pois pystyin näkemään heidän sulavan lentonsa.
Portinvartijoiden (Janne Järvelä ja Maisa Sinisalo) ilmestyttyä minulta loksahti suu auki ja taas hytkyin naurusta.
Harjoituksen aikana ehdin nähdä mm. Maiskisia ja unikkoja (Laura Heino, Iida Koskinen, Ronja Sinisalo, Noora Tukiainen, Nea Weckström), mutta paljon jäi vielä näkemättä, koska keskiviikkona käytiin vain ensimmäinen puolisko läpi.

Kun tultiin väliajan kohdalle, näyttelijät jäivät kuuntelemaan ohjaajan palautetta ja minä hiivin hiljaa pois. Olo oli sama kuin jonkun tv-sarjan jakson päätyttyä, ei malttaisi millään odottaa miten se jatkuu. Enkö muka tiedä jatkoa? Kyllä tiedän. Työhöni kuuluu lukea teksti ja olla mukana ensimmäisessä lukuharjoituksessa, mutta on aivan eri juttu kun teksti alkaa elää näyttämöllä. Ja siitä miten teksti siellä näyttämöllä elää on vastuussa ohjaaja, joten sanon vielä kerran, että meillä on loistava sadunkertoja Sari Niinikoskessa.  Hän on myös kirjoittanut tämän Ihmemaa OZ -näytelmän L. Frank Baumin sadun pohjalta.

Kuten huomaatte, tarina lumosi minut jo nyt, vaikka lavastus ja puvustus eivät ole vielä valmiit, harjoitusvalot olivat päällä ja äänimaailmaakin suunniteltiin samalla. Joten en voi muuta kuin todeta, että hyvä satu on tulossa! Jonain päivänä aion taas hiippailla katsomaan loppuosan ja innolla odotan lopullista versiota, jossa kaikki on loksahtanut paikalleen: Annukka Matilaisen puvustus, jonka hän on toteuttanut yhdessä opiskelijansa Jasmin Junnosen kanssa, Jyrki Kakon lavastus ja Elisabeth Keinäsen äänimaailma sekä Sari Niinikosken työryhmänsä kanssa luoma valomaailma.

Tervetuloa kaikki muutkin katsomaan jännittävää ja hauskaa seikkailua! Jättäkää kotiin kaikkein pienimmät lapset; Suositus ikä on yli viisivuotiaat ja erityisesti mukaan kaikki mummot, jollainen itsekin olen. Olkaapa yhteydessä!

Ensi-ilta 6.4., esitykset jatkuvat 19.5. asti, yhteensä 18 näytöstä.

Inkeri Paananen
teatterisihteeri

kuvat: Sari Niinikoski