keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Esittelyssä Ylämaan Prinssi ja Hirviö eli Niko Mikkonen

Niko Mikkonen on lohjalainen paikkatieto-
käsittelijä ja perheen isä, joka ei voisi elää
ilman musiikkia. Kuva: Milja Viljamaa
Hirviö on omaan surkeuteensa vajonnut
yön kasvatti, joka sisimmässään
janoaa rakkautta ja hyväksyntää.



























"Nautin suunnattomasti ihmisten viihdyttämisestä"



Maanmittaaja ei säitä pelkää!
Kaunotar ja Hirviö -satunäytelmämme näyttelijöistä ensimmäisenä esittelyvuoron saa Hirviöksi muuttuvaa Ylämaan Prinssiä näyttelevä lohjalainen Niko Mikkonen, 34. Omien sanojensa mukaan Niko on syntyperäinen lohjalainen hörhö, joka siirtyy kesäkuussa ikämiessarjaan, kun mittariin paukahtaa 35 elettyä vuotta. Koulutukseltaan Niko on kartoittaja (maanmittaaja) ja hän työskentelee paikkatietokäsittelijänä Lohjan kaupungin palveluksessa.

- Asun vanhaa puutaloa Lohjan Moisionpellolla perheeni kanssa, johon kuuluvat rakas vaimoni Noora, ihanat pojanviikarimme Samu ja Eeli sekä sohvamme itselleen vallannut sekarotuinen Aku-koira.

Niko työn touhussa, aina pieni pilke silmäkulmassa.

"Ajattelin että näyttelen vaikka lampunjalkaa"


Niko Mikkonen Aarne Niskavuorena
Vaahterateatterin Niskavuoren Leipä
-näytelmässä
- Ala-asteella kolusin läpi monia näytelmiä, juonsin koulun juhlia ja olin se luokan pelle. Nuoruusvuosina näytteleminen jäi lähinnä koulu- ja myöhemmin työkavereiden viihdyttämiseksi. Kun nyt sattumoisin olen vähän tällainen apina ja nautin suunnattomasti ihmisten viihdyttämisestä, Niko virnistää.

- Kipinä teatteriin syttyi kunnolla vasta vuonna 2013, kun sain Aarne Niskavuoren roolin Vaahterateatterin suursuosion sittemmin saavuttaneesta ”Niskavuoren Leipä”-näytelmästä.

- Olen klassikoiden ystävä ja Niskavuoren tekeminen oli minulle suuri kunnia. Ajattelin alkuun, että näyttelen vaikka Niskavuoren salin lampunjalkaa, mutta Aarneksi kuitenkin päädyin.

- Hieno, mutta äärimmäisen raskas produktio, jonka jälkeen olin monessakin mielessä valmis jättämään koko touhun sikseen.

- Onneksi sain sitten Lohjan Teatterin Pienestä Merenneidosta mukavan pikkuroolin, jossa pääsin irrottelemaan ja näyttämään komediallista osaamistani, jota pidänkin vahvimpana ominaisuutenani näyttelijänä. Nyt sitten vedetään miespääroolia ”uran” kolmannessa produktiossa. Joskus se kohtalokas löllypilvi tipauttaa sittenkin oikealle asemalle, Niko hymyilee.



Aarne Niskavuori (Niko Mikkonen).
Kuva: Raisa Kiikeri

"Pääsen toteuttamaan yhtä unelmistani"


Nikon roolihahmo Kaunotar ja Hirviö -näytelmässä on miehen sanojen mukaan hyvin kaksijakoinen tapaus, monessakin mielessä.

- Olen saanut suuren kunnian esittää sekä komeaa prinssiä (samalla lähetän lohdun sanan ikätovereilleni, 35-vuotias köriläskin kelpaa näemmä vielä prinssiksi!) että tarunomaista, synkeää linnaa asuttavaa kauhistuttavaa hirviötä.

- Prinssi on itsekeskeinen ja kopea, suorastaan jopa julmanoloinen tapaus ja näistä piirteistä näemmekin pilkahduksen heti näytelmän alussa.

- Hirviö taasen on omaan surkeuteensa vajonnut, päivänvaloa loppuun saakka kaihtava yön kasvatti, joka kuitenkin sisimmässään janoaa rakkautta ja hyväksyntää. Kuten me kaikki maailman lapset niin kovin janoamme!

Nikon mielestä hänen roolihahmossaan on parasta yksinkertaisesti kaikki!

- Olen pienestä pitäen ollut hyvin viehättynyt kauhusta ja fantasiasta, arjen rajat ylittävästä mystiikasta ja satujen maailmoista. Jo pikkupoikana katselin innokkaana (ja kauhusta jäykkänä!) esim. vanhoja Hammer Filmsin kauhuelokuvia ja ”unelmaroolikseni” muodostui hyvin nopeasti kreivi Dracula, hän kertoo.

- Nyt olen kuin pikkupoika jälleen, kun pääsen toteuttamaan yhtä unelmistani  ja saan esittää klassisen sadun hirviötä Lohjan Teatterin taianomaisessa, hienosti lavastetussa satumaailmassa. Parasta hahmossa on kuitenkin lopulta sen moniulotteisuus; rujon ulkokuoren alla sykkii lämmin sydän ja ihmiselon psykologiset lainalaisuudet koskettavat myös hirviötä. Upea hahmo, kerta kaikkiaan, Niko hehkuttaa.


Hirviön (Niko Mikkonen) ja Kaunottaren
(Riikka Kajander) suhde syvenee näytelmän
edetessä.
Hirviö kattaa Kaunottarelle juhlaillallisen.



























"Näytteleminen on hyvä itseterapioinnin muoto"

Niko Lohjan Teatterin Pieni Merenneito -näytelmässä
palvelija Pönön roolissa

Usein näyttelijät ammentavat roolihahmoonsa piirteitä myös omasta persoonastaan. Onko Nikossa paljon samaa roolihahmonsa kanssa?

- Huonona päivänä minulla on varmasti paljonkin yhtäläisyyksiä tämän hirviöprinssin kanssa!

- Minulla ei ole juurikaan tapana ”avata itseäni” kuin harvoille ja valituille, mutta sen verran voin todeta, että osani olen minäkin elämäni varrella saanut ulkopuolisuuden tunteesta, hyväksynnän kerjäämisestä ja itsesäälissä rypemisestä, Niko toteaa.

- Teatteri ja toiseuden kokeminen ovatkin olleet minulle hyviä työkaluja itseni ja sisäsyntyisen ulkopuolisuuteni käsittelemisessä. Uskallan väittää, että aika moni teatterintekijä ja esiintymistä janoava itse asiassa käsitteleekin omia kipupisteitään itseilmaisun avulla. Näytteleminen on yksi itseterapioinnin muoto ja helvata, aika mukava sellainen!

Prinsessa Milla (Minna Pitkonen)
palvelijoidensa Pönön (Niko Mikkonen)
ja Pipin (Mikko Jaakkola) kanssa
Lohjan Teatterin Pieni Merenneito -näytelmässä

"Yleisölle tätä tehdään"


Tulevalta esityskaudelta Niko kertoo odottavansa täysiä saleja ja innostunutta yleisöä.

- Kaikki tämä kova työ tehdään kuitenkin vain ja ainoastaan sen eteen, että me tekijät kykenisimme tarjoamaan yleisölle huiman matkan toiseen ulottuvuuteen kertomalla heille tarinamme niin hyvin ja niin suurella energialla kuin ikinä kykenemme.

- Yleisölle tätä tehdään, me näyttelijät olemme vain tarinan elementtejä ja työkaluja. Tarina on kaiken keskiössä, Niko pohtii.

- Kaunotar ja Hirviö on mielestäni ajaton ja ikuisista teemoista ammentava tarina, joka sopii kaikenikäisille n. viidestä ikävuodesta ylöspäin. Näytelmä kertoo siitä, kuinka rakkautta ja hyväksyntää voivat saada osakseen kaikki, ulkomuotoon ja taustoihin katsomatta.

- Suvaitsevaisuus, hyväksyntä ja pyyteetön rakkaus ovat mahtavia teemoja tässä ajassa, jossa maailma yhtäkkiä näyttäytyykin uskomattoman ahtaalta ja pelottavalta paikalta. Ja tietenkin jos ylipäänsä pidät klassisista saduista hyvin toteutettuna, niin paikkasi on ehdottomasti Lohjan Teatterin katsomossa tänä keväänä, Niko vinkkaa.

 

"Päädyn yleensä kaikkialle sattumalta"


Miten Niko sitten on päätynyt alun perin harrastamaan näyttelemistä Lohjan Teatteriin?

Niko on sonnustautunut jo pariin otteeseen
Lohjan Liikuntakeskuksen Liikuntapirun
roolivaatteisiin.
- Päädyn yleensä kaikkialle sattumalta. En varsinaisesti ole koskaan tavoitellut mitään, vaan yleensä heittäydyn leppeän länsivirtauksen vietäväksi ja tipahdan satunnaisgeneraattorin arpomalla pysäkillä kyydistä.

- Uskon vahvasti jonkinlaiseen johdatukseen ja kosmiseen predestinaatioon, siihen, että jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä tässä ulottuvuudessa. Tai sitten tuo kelluntateoriani on vain kuljettanut minua mukaviin paikkoihin elämäni varrella, mies pohtii.

- Olen sanonut monesti, että minulta kesti 12 vuotta astua noista ovista sisään. Asuin näet teatterin kiinteistössä 2000-luvun alkupuolella ja tuolloin talossa näytelleet tuttavani kyselivät minua monesti mukaan toimintaan. Sanoin aina, että ”heti, kun ehdin.”

- 2015 sitten ehdin, kun pääsin mukaan Pieni Merenneito -näytelmään. Ei kannata hötkyillä. Se mikä on tullakseen, tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin. Ehkäpä savolaisilla sukujuurillani on jotain tekemistä tämän elämänfilosofian kanssa! Karjalaiset juureni taas tuovat minuun kipakkuutta ja lyhytjänteisyyttä… ota tästä nyt sitten selvää, Niko nauraa.




Niko on laulanut bändeissä vuodesta 2004.
Työ bluesbändin kanssa jatkuu, kun
viimeinen satuesitys on esitetty.

"Pistä egosi syrjään ja kääri hihasi"


Nikon mukaan teatterin tekemisessä parasta on, kun tekijätiimi hitsautuu yhtenäiseksi joukoksi ja tarina alkaa saada tunnistettavan muotonsa lavalla.

- Omalla kohdalla tekstin oppiminen ja roolin ”laskeutuminen” ovat niitä huikeita hetkiä. Sitten voi alkaa hiomaan nyansseja ja vain nautiskella olostaan.

- Olen sen verran laiska, että pyrin saamaan kaiken valmiiksi mahdollisimman nopeasti, niin jää aikaa sitten siihen nautiskeluunkin, Niko sanoo.

- Toki pitää muistaa, että näyttelijä on ohjaajan työkalu ja valmista tulee sitten, kun ohjaaja näin päättää. Tämä on myös yksi filosofiani pääkohdista. Olemme kertomassa tarinaa ja se yleensä muotoutuu ohjaajan tajunnassa. Eli elä sen tosiasian kanssa, pistä egosi syrjään ja kääri hihasi.

Ikävintä puolestaan on Nikon mielestä ehdottomasti se, että poissaoloja kotoa tulee niin paljon.

- Tunnen välillä fyysistä kärsimystä siitä, että en voi olla perheeni kanssa, kun päivät venyvät pitkiksi. Mutta se on ilmiö, jonka kanssa on vain elettävä, jos tätä duunia meinaa tehdä.

- Itse olen rajannutkin tekemiseni siten, että teen teatteria silloin, kun se on mahdollista, omasta ja perheeni näkökulmasta. Silloin voin myös hieman valita, mihin näytelmiin mahdollisesti haen mukaan.

- Mielestäni näyttelijän työtä ei saa määritellä määrän vaan laadun kautta. Ymmärrän toki ihmisiä, jotka pyrkivät mukaan kaikkiin näytelmiin. Onhan tämä erittäin antoisaa puuhaa. Itse en vain näe itseäni riekkumassa joka paikassa ja olisihan se yleisönkin kannalta äärimmäisen tylsää. Onko tuo pöljä tuossakin näytelmässä, Niko heittää pilke silmäkulmassa.


"Olen tällainen musa- ja kirjanörtti"


Teatterisesongin ulkopuolella Nikon aika kuluu perheen kesken puuhastellessa ja matkustellessa, lenkkipolulla ja hänen elämänsä suurimman rakkauden (perheen ohella) eli musiikin parissa.

- Musiikki on asia, jota ilman en voisi elää. Olen laulanut bändeissä vuodesta 2004 ja tällä hetkellä kasaamme ohjelmistoa bluesbändillemme. Työ bändin parissa jatkuu, kun viimeinen satuesitys on esitetty.

- Keräilen myös äänilevyjä ja niihin yleensä lirahtavatkin viimeiset pennoset tililtäni. Kuuntelen addiktinomaisesti vanhaa rockia, bluesia, progea, jazzia, hevin eri muotoja ja alalajeja, kotimaista, elokuvamusaa… aika laidasta laitaan, mutta humppa ja kolmen pennin iskelmä sekä suurin osa nykyisestä valtavirran musiikkitarjonnasta saavat minut lähinnä vihaiseksi.

- Luen myös paljon, niin paljon kuin mahdollista. Lukenut olen pienestä pitäen. Eli olen tällainen musa- ja kirjanörtti, joka viihtyy hyvin kotosalla olohuoneen nurkassa. Keikoilla tulee käytyä paljon ja saattaapa minut joskus bongata laatuolut tai konjakkilasikin kourassa…


"Jatka seuraavia lauseita:"
SAK:n lehdessä ollut juttu, jossa todettiin Nikolle
sopivimmaksi ammatiksi näyttelijä


Tätä minusta ei vielä tiedetä... että minusta ei itse asiassa tiedetä yhtään mitään! Ja hyvä niin.

Jos voittaisin lotossa, minä... maksaisin velat pois, remontoisin talomme, veisin perheeni pitkälle matkalle ja hakisin opiskelemaan kulttuurialalle. Voisin myös viimein kirjoittaa sen kirjan, jota olen ”kirjoittanut” jo lukioikäisestä saakka.

Jos voisin saada yhden supervoiman, haluaisin osata... vaikuttaa säähän. Stoppaisin ilmastonmuutoksen ja palauttaisin Suomeen ne vanhat kunnon neljä vuodenaikaa. Loppuisi se välivuodenaikojen kanssa kahnaaminen! Samalla napsauttaisin sormiani ja muuttaisin poliitikot sekä bisneseliitin edustajat ratakiskoiksi, joiden päällä kelpaisi junien ajella. Tulikin näemmä kaksi supervoimaa, mutta supersankarien maailmahan tunnetusti on muuttuvainen ja joustava…

Minä en ole koskaan... vahingoittanut ketään fyysisesti enkä vahingoita. Esimerkiksi rauhanaate, militarismin vastustaminen ja väkivallasta pidättäytyminen ovat olennaisia palikoita maailmankatsomuksessani. Olen kyllä käynyt armeijan, mutta vihasin jokaista siellä viettämääni sekuntia ja olen sittemmin siirtynyt reservissä siivilipalvelusmieheksi. Olen päätöksestäni aivan helvetin ylpeä. Minusta ei ole tappamaan viatonta ihmistä. Sotiminen saisi jäädä muutenkin niille, jotka siitä hyötyvät ja sotia aiheuttavat. Eli poliitikoille ja bisneseliitille. Antaa kansan elää rauhassa.

Terveiseni tämän blogin lukijoille... Tulkaa nauttimaan sankoin joukoin tämän kevään satuelämyksestä! Voin luvata koko mahtavan tekijätiimimme puolesta, että ette tule pettymään! Nähdään teatterilla, eiköstäjookostajoo!

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Lohjan Teatterin lippuja saa nyt myös Lohjan ja Nummelan Prismoista


Lisää lipunmyyntipaikkoja! Lohjan Teatterin lippuja saa tästä päivästä eteenpäin ostettua myös Lohjan ja Nummelan Prismojen infopisteistä. Kaunotar ja Hirviö liput siis 10 € /kpl + palv. maksu.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Lohjan Teatteri mukana #MunTeatteri -somekampanjassa


#MunTeatteri haastaa jakamaan kokemuksia teatterista 14.3.-10.4.2016! #MunTeatteri on sosiaalisen median kampanja, joka juhlii teatteria. Teatteri voi olla kokemus, muisto, harrastus tai ammatti. Millaista on juuri sinun teatterisi? #MunTeatteri kutsuu kaikki mukaan!

Britanniasta innoituksensa saanut kampanja toteutetaan Suomessa ensimmäistä kertaa 14.3.-10.4.2016. Miksi #MunTeatteri? Koska haluamme saada näkyviin, että meillä on Suomessa:
  •     2,7 miljoonaa teatterikatsojaa (Lähde: Teatteritilastot)
  •     200 ammatillisia puheteattereita
  •     700 harrastajateatteria
  •     400 kesäteatteriesitystä vuodessa
Teattereille #MunTeatteri antaa mahdollisuuden jakaa teatteriarkea. Mitä tapahtuu esiripun takana ja mitä kaikkea kuuluu teatterin tekemiseen? Millaista on teatterintekijän oma teatteri? Tätä Lohjan Teatterissa on tehty jo aikaisemminkin, mutta nyt sukelletaan vielä syvemmälle Kulissin taakse. Lohjan Teatterin blogissa tulossa lähiviikkoina juttua mm. lavastajan, puvustajan, ohjaajan ja harrastajanäyttelijöiden touhuista.

#MunTeatteri -kampanjan aikana haluamme heittää pallon myös teille hyvät teatterin ystävät! Jakakaa teatterikokemus tai oma teatterimuisto. Kertokaa, miksi tykkäätte teatterista, mitä teatteri teille merkitsee tai mikä on teatterissa parasta. Muistojen ja kuvien jakaminen onnistuu kätevästi Lohjan Teatterin Facebook-sivun kautta: https://www.facebook.com/Lohjan-Teatteri-virallinen-sivusto-383578058407289/

Teatterimuistonsa jakaneiden kesken arvomme 2 lippua Kaunotar ja Hirviö -satunäytelmään! 


Muistakaa aina tunniste #MunTeatteri

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Länsi-Uusimaa 15.3.: Tytyrin kaivoksessa soi metalli ja Finlandia

http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/374680-tytyrin-kaivoksessa-soi-metalli-ja-finlandia

Kun teatterilaiset maan alle menivät eli Lohjan ytimessä Tytyrin kaivosmuseossa

Petri Puttonen ja Tuomo Holmström ovat rakentaneet Tytyrin kaivosmuseoon upeat kolme erilaista valoshowta

Valotaiteilija Petri Puttonen
Lohjan Teatterin työntekijöiden maanantaiaamu alkoi kirjaimellisesti maan alta eli Tytyrin kaivosmuseon 110 tasolta.

Matkailutoimijoita, päättäjiä, kulttuuriväkeä, median edustajia ynnä muita toimijoita oli kutsuttu kaivosmuseon, ei yhden, vaan kolmen uuden valoteoksen avajaisiin, joiden suunnittelusta ja toteutuksesta ovat vastanneet Lohjan Teatterin lavalta ja tekniikastakin tuttu Petri Puttonen sekä teknisenä avustajana toiminut Tuomo Holmström.

Lohjan kaupungin kulttuuripäällikkö Eero Ahtelan mukaan Tytyrin kaivosmuseon louhoksen valoshow on odottanut uusimista jo monta vuotta, mutta nyt se päästiin vihdoin toteuttamaan ja peräti kolmen eri kappaleen kanssa.

- Tästä kaivosmuseon uudistamista on hyvä jatkaa, Eero Ahtela totesi.

Aikaisemmin louhoksen valoteoksen musiikkina on soinut Sibeliuksen Karelia-sarja. Tästä eteenpäin kaivoksessa soi Sibeliuksen Finlandia, Griegin Vuorenpeikkojen tanssi tai Amorphiksen From the heaven of my heart, jonka laulajana toimii lohjalainen Tomi Joutsen. Valot tanssivat tahditettuina kunkin kappaleen mukaan. Musiikin teoksiin on valinnut Lohjan museon museoamanuenssi Iiris Kankaanpää.

Nyt Tytyrin oppaat voivat valita valoteoksen ryhmän ja ruuhkan mukaan, koska kappaleet ovat eri pituisia ja vetoavat eri-ikäisiin eri tavalla.

Tuomo Holmström aloitti valoteoksen uusimisen tammikuussa ja Petri Puttonen liittyi mukaan helmikuussa. Mukaan tarvittiin myös siuntiolaista jousiammunnan kaksinkertaista maailmanmestaria Anne Lanteeta, joka ampui kaapelin jousensa avulla 73 metrin päähän alamäkeen.

Länsi-Uusimaan valokuvaaja Heli Kurimo ja toimittaja Erja Hinkkanen
kuvaamassa ja haastattelemassa Petri Puttosta valoshown tekemisestä
Kaivoksessa mittasuhteet vääristyvät, koska horisontti puuttuu. Alhaalla olevat kivenjärkäleet ovat omakotitalon kokoisia ja alhaalle on 150 metriä matkaa. Taustalla näkyvä heijastava piste on aikuisen ihmisen kokoinen "Kaivosmies-Ville" -nukke, jolla on heijastinliivi päällään.

Tuomo Holmström ja Petri Puttonen kertoivat viiden viikon urakan olleen raskas, koska valot, sähköjohdot ynnä muut tarvikkeet piti kantaa kävellen paikoilleen pitkin kaivoksen käytäviä. Valojen piti olla myös sellaiset, että ne kestävät kaivoksen kylmää ja kosteaa ilmaa. Vettä käytävissä oli Petri Puttosen mukaan välillä saappaanvarren puoliväliin asti.

- Siellä on 71 vanhaa halogeenilamppua ja lisäksi uusia ledivaloja, Petri Puttonen mainitsi.

Kokemusta valo- ja äänitekniikasta työkseen paloilmoitinjärjestelmiä tarkastavalle Petri Puttoselle on kertynyt Lohjan Teatterin produktioista vuosien varrelta. Tuomo Holmström puolestaan tuntee Tytyrin kaivoksen, joten he olivat Puttosen kanssa oiva työpari rakentamaan Tytyrin kaivosmuseoon uuden valoshown.

Ja lopputulos toimii. Valon ja äänen tanssi kivisissä seinissä tarjoaa kävijälle hetken aikaa hiljentymiseen ja keskittymiseen syvällä maan uumenissa, Lohjan ytimessä.

Tuomo Holmström, Petri Puttonen ja Anne Lantee
Kukkia kiitokseksi hyvin tehdystä työstä


Eero Ahtela, Tuomo Holmström, Petri Puttonen ja Anne Lantee

Mustan vyön sudokumestari ja muita tarinoita Metsolan nukketeatterityöpajasta

Metsolan koulun nukketeatterityöpajassa syntyi kaunottaria ja hirviöitä
Tilda Ylä-Jarkko kertoi nuken puvun ompelun olleen kivointa

Maanantaina 14.3. jatkui Metsolan koululla Lohjan Teatterin yhteistyössä Kulttuuripolku-hankkeen kanssa toteuttama nukketeatterityöpaja. Viikon aikana nukkien päät ja raajat olivat saaneet rauhassa kuivua, joten tällä kertaa oli vuorossa maalaaminen, kasvonpiirteiden viimeistely sekä hiusten ja vaatteiden laitto.

Tilda Ylä-Jarkko, 13, ja Jasmin Vasala, 13, kertoivat kivointa nukkien teossa olleen vaatteiden suunnitteleminen. Vaikeimmaksi työstettäväksi tytöt mainitsivat hahmon muotoilun ja yksityiskohtien valitsemisen.

Milla Alhonen, 12, oli tehnyt hirviöstään hurjan näköisen nenärenkaineen päivineen. Muotoiluvaiheessa Millan hirviöltä oli lähtenyt korvasta pala, mutta kekseliäs tyttö oli heti kehittänyt siitä hahmolleen tarinan.

- Sen korvasta on lähtenyt pala, kun se on jäänyt linnan porttien väliin, Milla kertoi vitsaillen.

Milla Alhosen hirviö on hurja nenärengasta myöden
Jasmin Vasala asensi nukelle tukkaa paikoilleen
18 nukketeatterinukkea ja yksi hevonen valmiina matkaan kohti Lohjan Teatterin kahvion näyttelyä
Nukketeatterityöpajan ohjaajan Elina Onteron
tekemä  Lohjan museon museohiiri Roope

Aino Heikkinen sovitti tukkaa hirviönsä päähän, mutta jätti sen lopulta ilman hiuksia

Ilmeikäs nukkejoukko valmiina matkaan
Jokaisesta nukesta syntyi omannäköisensä taideteos



Kaunottarien ja hirviöiden lisäksi syntyi siskoja, äiti ja isäkin

Yksityiskohdat tekevät nukketeatterinukesta ilmeikkään


Aino Heikkinen
, 11, tuskaili hirviönsä hiusten kanssa. Ainon mielestä nukketeatterityöpajassa kaikki oli ollut todella mukavaa. Pään muotoilu oli hänen mielestään ollut hieman hankalaa, ja hirviön korva oli kuivumisvaiheessa painunut lyttyyn, mutta Aino totesi sen tyynesti joutuneen onnettomuuteen.

Nukkien tekijät kertoilivat innoissaan hahmojen syntytarinoita ja laittoivatpa muutamat jo nukketeatteriesityksenkin pystyyn. Kaunottaren pyöreävatsainen isä oli saanut mustan vyön sudokumestarin arvonimen ja ratsastanut pienen keppihevosen kuukahduspisteeseen ylipainonsa takia. Yksi kaunottarista kävi läpi syöpähoitoja, koska sen hiukset irtoilivat päästä.

- Tämä voi olla lapsille myös terapeuttista. Nukkien kautta voidaan käsitellä vaikeitakin asioita, opettaja Tarja Lindén tuumi.

Hurja hirviö
Mustan vyön sudokumestari



Vaaleahiuksinen kaunotar


Elina Onteron
vetämän nukketeatterityöpajan tuloksena syntyi yhteensä 18 nukkea ja yksi hevonen. Siiri Hyvösen, Vilma Vahterin, Aada Heikkisen, Sara-Maria Eddriouchin, Nelli Hätösen, Milla Alhosen, Anna Heikintalon, Ninni Vaaran, Pinja Lahtisen, Pinja Heikkilän, Wenla Pesosen, Aino Heikkisen, Milja Ojalan, Venla Koistilan, Jenna Pyrhösen, Pinar Meskasen, Jasmin Vasalan, Tilda Ylä-Jarkon ja Venla Malmin tekemät nuket päätyvät näytteille Lohjan Teatterin kahvioon Kaunotar ja Hirviö -satunäytelmän esitysten 2.4.-14.5. ajaksi, jolloin niitä voi käydä esitysiltoina ihastelemassa.



perjantai 11. maaliskuuta 2016

Metsolan nukketeatterityöpajassa iloinen tekemisen meininki

Nukketeatterinuken tekemiseen tarvitaan monenlaisia materiaaleja
Nukketeatterityöpajan vetäjä Elina Ontero

Lohjan Teatteri on mukana Kulttuuripolku-hankkeessa, jonka tarkoituksena on jalkauttaa kulttuuria lohjalaisten pariin vauvasta vaariin. Kulttuuripolun kautta järjestyi rahoitus nukkeateatterityöpajaan, jonka ensimmäinen osio järjestettiin Metsolan koululla maanantaina 7.3. Neljätoista innostunutta 4.-6. -luokan oppilasta pääsi iltapäivän ajaksi upottamaan kätensä ekovillasta, liimasta, vedestä ja liisteristä muodostettuun massaan, josta oli tarkoitus muotoilla päitä ja raajoja nukketeatterinukeille museon vahtimestarin Elina Onteron opastuksella.

Ekovilla on pehmeä ja helppotyöstöinen materiaali

Liiman, liisterin ja veden yhteisvaikutuksesta siitä
syntyy samanlaista ainetta kuin paperimassasta
- Oppilaita olisi tullut mukaan enemmänkin, kiinnostus työpajaa kohtaa oli suurta, mutta enempää ei olisi tänne kirjastoon mahtunut, opettaja Tarja Lindén totesi.

Nukketeatterityöpajan aluksi Elina kertoi minkä tyyppisiä nukketeatterinukkeja olisi tarkoitus tehdä sekä käytti esimerkkeinä itse valmistamiaan nukkeja. Mitään kuvia Kaunottaresta ja Hirviöstä hänellä ei ollut mukanaan, koska tarkoituksena oli, että jokainen tekisi ihan omanlaisensa nuken.

- Minulla on artesaanipuusepän tausta, mutta olen opiskellut Tuusulassa Adultan aikuiskoulutuskeskuksessa nukketeatterilinjaa kahden vuoden ajan ja tehnyt itse nukkeja monia vuosia, Elina mainitsi.

- Mitään rajoitteita nuken ulkonäköön ei ole. Toivottavasti joku tekisi hirviönkin, Elina vinkkasi.

Ideoita eri hahmoista lenteli ja hetken päästä kaikki neljätoista tyttöä olivatkin jo täysillä työn touhussa.
Venla Koistila, Milja Ojala ja Pinar Meskanen suunnittelivat tekevänsä siskokset ja Kaunottaren


Venla Koistila, 10, Milja Ojala, 11, ja Pinar Meskanen, 11, suunnittelivat tekevänsä siskokset ja Kaunottaren. Tytöt kertoivat tykkäävänsä käsitöistä ja teatterista, joten työpajaan mukaan lähtemistä ei tarvinnut kauaa harkita.

- Olisi jäänyt harmittamaan, jos en olisi osallistunut. Tykkään suunnitella vaatteita ja harrastamme Venlan kanssa Teatteri Aploodissa, Pinar mainitsi.

Hirviön pää muotoiluvaiheessa
Lasisilmät tekevät nukesta ilmeikkäämmän
















- Metsolan koulu on tehnyt Lohjan Teatterin kanssa yhteistyötä myös aikaisemmin. Kulttuuripolun kautta lapset pääsevät tuottajan rooliin, jolloin koko näytelmä tuntuu heti enemmän omalta ja he pääsevät osallistumaan muutenkin kuin pelkkinä katsojina, Tarja Lindén tuumasi.

Hänen mielestään on hienoa, että Lohjan Teatterissa tehdään joka kevät laadukkaita lastennäytelmiä. Tarjan mukaan se on myös tasa-arvokysymys.

- Kulttuuri kuuluu kaikille. Kaikilla ei ole mahdollista käydä esimerkiksi Helsingissä teatterissa, joten on mukavaa, kun lapset pääsevät oman kotikaupunkinsa teatteriin.


Elina Onteron tekemiä nukketeatterinukkeja

Ruskeasilmäisen prinssin pää
Ihan ensimmäiseksi lapset pääsivät muussaamaan ekovillaa käsillään höytyväiseksi, jonka jälkeen tehtiin ekovillasta, vedestä, liimasta ja liisteristä sekoitus. Tyttöjen mielestä massa oli limaista, mutta hauskaa työstettävää.

Nuken kaulaksi sai valita joko narun tai kepin, jonka jälkeen kaulan päähän alettiin hahmotella sanomalehden ja maalarinteipin avulla nuken pään muotoa. Kun muoto oli valmis, sai sen päälle ruveta laittamaan massaa.

- Älkää laittako kuitenkaan liikaa massaa, ettei päästä tule liian raskasta ja sitä on helppo liikutella, Elina Ontero ohjeisti.

Tekijöiden käsissä syntyi niin hirviöitä, Kaunottaria, siskoja kuin yksi hevonenkin.

Venla Koistila ja Milja Ojala muotoilivat nukkejensa päitä keskittyneinä



Massa kuivuu parissa päivässä
Elina Ontero oli tuonut mukanaan tekemiään nukkeja esimerkeiksi

Metsolan koulun nukketeatterityöpajassa vallitsi iloinen tekemisen meininki ja tytöt pääsivät käyttämään luovuuttaan nukkejen suunnittelussa. Tekemisen lomassa ryhmissä pohdiskeltiin myös Kaunottaren ja Hirviön tarinaa, joka oli monille tuttu Disney-versiona. Tyttöjen mielestä tarina kertoo ennen kaikkea rakkaudesta sekä erilaisuuden hyväksymisestä.

- Mutta prinssin olisi pitänyt pysyä hirviönä, eikä muuttua takaisin prinssiksi. Silloin juoni olisi parempi, yksi tytöistä tuumi.

Kun päät oli saatu muotoiltua, oli käsien vuoro.
Elina Onteron kädessä esimerkkikäsi, jota on
helppo liikutella rautalangan avulla.
Kun pään muoto oli saatu valmiiksi, sai hahmolleen laittaa halutessaan silmät lasihelmistä ja muotoilla korvia, nenää suuta tai vaikkapa sarvia. Elina Ontero kertoi massan kuivuvan parissa päivässä. Tarja-opettajan johdolla valmiit päät vietiin kaapin päälle kuivumaan.

Nukketeatterinuket ovat liikuteltavien päiden ja raajojensa ansiosta ilmeikkäitä ja pystyvät viestimään siten eri tunnetiloja, joten seuraavaksi olikin käsien vuoro.

Ryhmä jatkaa nukketeatterityöpajan merkeissä myös ensi maanantaina, jolloin nuket on tarkoitus saada valmiiksi vaatteita, naamaa, raajoja, hiuksia ynnä muuta myöden. Siitä kuvia ja tarinaa lisää ensi viikolla.

Valmiit nuket päätyvät näytteille Lohjan Teatterin kahvioon Kaunotar ja Hirviö -satunäytelmän esityskauden 2.4.-14.5. ajaksi. Näyttelyä pääsee katsomaan tuntia ennen esityksiä sekä esitysten aikana esitysiltoina.