Kohti Uutta Vuotta 2017

Lohjan Teatterin vuosi 2016 on pulkassa. Ensi-iltoja oli kolme ja näytöksiä yhteensä 48. Katsojia 205 paikkaisessa katsomossa oli yhteensä 7942, täyttöaste 80,7 %.

My Fair Lady jatkaa laukkaansa tammikuussa.

Teatterin vuosi alkoi tammikuussa Ariel Dorfmanin jännärillä Tyttö ja kuolema, josta esitettiin 12 näytöstä. Draamojen tapaan kävijämäärä oli noin 100/esitys. Koko perheen klassikkosatu Kaunotar ja Hirviö huhti—toukokuussa keräsi yleisöä lähes 180/esitys, joita oli 16 ja syksyn upea My Fair Lady –musikaali viihdytti varsinkin pikkujoulun viettäjiä kahdenkymmenen näytöksen verran, yleisöä oli 190/esitys.

Avoin liitto draamassa näyttelevät
Minna Hakala ja Niko T. Mikkonen

Vuosi 2017 jatkuu My Fair Ladyn merkeissä. Näytökset, joita on kolme tammikuussa, ovat loppuun varattuja. Joitain paikkoja saattaa vapautua tammikuun alussa.

Tammikuun lopulla on vuorossa Dario Fon ja Franca Ramen draamakomedia Avoin liitto. Se esitetään teatterin kahviossa, jonne katsojia mahtuu 55/esitys, siksi osa onkin jo loppuun myytyjä.
Tämän parisuhdedraaman ohjaa ”teatterin kasvatti” Aivar Andrejev ja näyttelijöinä ovat vahvat tekijät Minna Hakala ja Niko T. Mikkonen.
Näytelmä kertoo avioparista, jolla on lukuisia yhteisiä kilometrejä takanaan ja toisen naama kyllästyttää ja intohimokin on suhteesta hiipunut. Syntyy loistava idea: Entäpä jos kumpikin kävisi vieraissa ja oikein toisen luvalla! Tragikoominen tarina osuu kepeästä otteesta huolimatta suoraan parisuhteen ytimeen ja samalla herättää kysymyksen: Voiko toista ihmistä koskaan täysin omistaa ja kuinka pitkälle olemme valmiita menemään tullaksemme itse onnellisiksi?
Näytelmän käsikirjoittaneen avioparin, Dario Fon ja Franca Ramen intohimoinen työtoveruus näytelmiä kirjoittaen, näytellen ja useita teatteriryhmiä perustaen kesti yli 60 vuoden ajan. Italialaisella tunteella ja temperamentilla he kävivät käsiksi niin yhteiskunnan epäkohtiin kuin miehen ja naisen herkullisen mutkikkaisiin suhteisiin.

Huhtikuussa Lohjan Teatteri panostaa Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi täysin paikallisin voimin tehtyyn uuteen koko perheen kantaesitysmusikaaliin, Hiidenkartanon arvoitus.

Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa Lohjan Teatterin johtaja-ohjaaja Sari Niinikoski.
Musiikki, jonka säveltää Joni Pitkonen, koostuu uusista sävellyksistä, kansanmusiikista ja rap-musiikista. Tarina pohjautuu suomalaisiin kansantaruihin, mytologiaan ja sananlaskuihin. Näin tuodaan vanhaa kansanperinnettä lasten ja nuorten tietoisuuteen hauskalla tavalla uuden musikaalin kautta.

Mukaan on valittu 20 lasta ja nuorta ja myös vanhempia harrastajanäyttelijöitä.

Uusi kantaesitysmusikaali kertoo villistä ja tottelemattomasta Hugo Hopparista, joka muuttaa äitinsä kuoltua vastentahtoisesti maalle Hiitolan kylään isänsä Henryn ja Hippa-tädin kanssa.

Muutto vanhaan ja rähjäiseen Hiidenkartanoon ei innosta, kun kaikki muut hiphopparikaverit jäävät kaupunkiin. Kartanon nykyinen omistaja Hippa-täti on ilkeä ja omituinen takkuisine Kipinätär- kissoineen.

Musiikki onkin ainoa juttu, joka pystyy lohduttamaan poikaa uudessa kodissa.

Mutta auttaako se selvittämään miksi kartanossa kummittelee, kuka on tuo puussa kuiskutteleva kaunis tyttö ja mihin maailmaan johtaa suuressa pihamaalla seisovassa tammessa oleva salaperäinen ovi? Entä keitä ovat öisin ikkunasta kurkkivat hopeatukkaiset Pimeän Piiat ja asuuko Hiidenkirnussa ihan oikea Vesihiisi?

Hiidenkartanon arvoitus on sekoitus suomalaista kansanperinnettä ja nykyaikaista lasten ja nuorten fantasiakirjallisuutta.

Tervetuloa Lohjan Teatteriin uusiin seikkailuihin vuonna 2017!

Mies professori Henry Higginsin takana

Lohjan Teatterin My Fair Lady -työryhmää on sanottu "huipputiimiksi" ja Joni Pitkosen roolisuoritusta Henry Higginsinä on kehuttu mm. "fantastisen hienoksi".

My Fair Lady -musikaalin näyttelijä Joni Pitkonen on esitelty viime vuoden musikaalin Kolme Muskettisoturia aikana. Blogissa hän kertoo aluksi viime vuoden musikaalista, mutta jutusta voi lukea myös henkilöhistoriaa näyttelijästä itsestään, siitä mitä hän tekee arkena ja millainen suhde hänellä on musiikkiin ja teatteriin.
Mainittakoon vielä, että Joni Pitkonen säveltää musiikin Sari Niinikosken kirjoittamaan fantasiamusikaaliin Hiidenkartanon arvoitus, jonka kantaesitysensi-ilta on 1.4.2017.
Elina Laineen kirjoittaman blogitekstin voit lukea klikkaamalla tästä.

Eversti Pickering ja Transylvanian kuningatar alias Seppo ja Ulla Lehtelä

”Siinä on sitten mukava pariskunta”, sanoi eräs ystäväni yhteisistä tuttavistamme Ulla ja Seppo Lehtelästä juteltuamme heidän kanssaan torilla. Tähän toteamaan voin sydämestäni yhtyä.

Ulla ja Seppo Lehtelä näyttelevät molemmat musikaalissa My Fair Lady. Sepon roolihahmo on Eversti Pickering, jolla on huomattava osa professori Higginsin (Joni Pitkonen) ystävänä. Ulla on vaatimattomasti Transylvanian kuningatar, joka tekee yhden näyttävän esiintulon.

”Sillä on repliikissä kolme sanaa ja niistäkin kaksi samaa”, muistan Ullan kertoneen tiedotustilaisuudessa roolistaan ja jatkaneen: ”Näytelmissä ei ole kuin rooleja ja ne pienetkin ovat tärkeitä ja tarpeellisia.”

Mielestäni Ulla on ymmärtänyt näytelmien roolituksen hyvin. Kuningattaren lisäksi Ullalla on musikaalissa kaksi muuta roolia. Vaikka on hienoa pukeutua kuningattareksi, niin hänen mielestään parasta on olla mustahampainen kerjäläinen.

Seposta eversti Pickeringin rooli on aika vaikea, koska pitää olla läsnä, vaikkei tekstiä olekaan niin hirveästi. ”En koe itseäni kovin yläluokkaiseksi, joten ei ole kauheasti yhtäläisyyksiä. Se voi vaikeuttaa hahmon sisäistämistä. Toivottavasti olen siinä jotenkin onnistunut.”


Mitä mahtavat pohtia professori Higgins (Joni Pitkonen)
ja eversti Pickering (Seppo Lehtelä)

Seppo kehottaakin blogin lukijoita tulla katsomaan musikaalia, jonka näytöksiin odottaa vaimonsa lailla täysiä saleja. Heidän odotuksensa on ainakin tähän asti palkittu.

Lehtelät ovat 2000-luvun tulokkaita Lohjan Teatterissa

Ulla Lehtelä tuli Lohjan Teatteriin vuonna 2002 Minna Savolaisen ohjaukseen ensin Saiturin Joulu ja sitten Setsuanin hyvä ihminen – näytelmään. Sari Niinikosken astuttua kuvioihin on Ulla ollut useissa näytelmissä ja musikaaleissa mukana, joista mieluisimmat muistot ovat Peter Panista ja Katto


Seppo ja Ulla Lehtelä Kattokassisen perheensä kanssa.
Takana Mikko Jaakkola, Aivar Andrejev ja Leea Kavonius.

Kassisesta, jossa hän näytteli miehensä kanssa perheen vanhempia. Ulla on ollut jo monen näyttelijän äiti, sillä äitiä hän on esittänyt neljässä ja isoäitiä yhdessä näytelmässä.
”Isoäidin rooli tuli sattumalta, kun tulin itsekin isoäidiksi.” kertoo Ulla.

Tiedusteluuni mieluisimmasta vastanäyttelijästä Ulla vastaa, ettei osaa valita sitä, koska kaikki ovat olleet niin mukavia. Hänen mielestään teatterissa parasta on ottaa uusia haasteita vastaan ja katsoa mihin vielä pystyy. Teatterissa hän ei koe mitään kovin ikäväksi: ”…koska tämä on niin kivaa”

Seppo Lehtelä tuli Lohjan Teatteriin hieman myöhemmin vaimonsa mukana Lohjan Harrastajanäyttelijät ry:n kellariklubin kautta.
”Lavalle en hinkunut missään vaiheessa, vaan olin taustajoukoissa mm. yhdistyksen hallituksessa.”
Seppo toimii edelleenkin näyttelijäyhdistyksen hallituksessa ja on jäsensihteeri ja narikkavastaava.
Vuonna 2005 Sari Niinikoski, tultuaan teatterin johtajaksi, sai Sepon houkuteltua pikkurooliin Teatterin satavuotisjuhlakavalkadiin Lohjan Museolle. Sepon ensimmäinen varsinainen rooli oli Peter Panissa kapteeni Koukun apulainen mister Smee. Tämä rooli jäi harmittavasti kesken puolessa välissä esityksiä, kun Seppo mursi nilkkansa aika pahasti.

Pastori dekkarissa Ansa

”Sen jälkeen on rooleja tullut tasaiseen tahtiin ja ehkä mieluisampana Ansan Pastori.” (Dekkari Ansa oli teatterin ohjelmistossa vuonna 2010.)
Sepolla on ollut useita vastanäyttelijöitä ja hänenkin on vaikea sanoa mieluisinta, mutta hän nostaa kuitenkin esille yhden nimen:
”Kosken Marjan kanssa on tullut tehtyä useampi rooli, ja hänen kanssaan on ollut erittäin mukava työskennellä.”

Seppo Lehtelän mielestä parasta teatterin tekemisessä on heittäytyminen roolin vietäväksi: ”Saa olla ihan muu kuin oma itsensä.” Toisena hän mainitsee uusiin ihmisiin tutustumisen.
”Ikävintä on lopunajan tiiviit harjoitukset," sanoo Seppo. Hän kertoo, että niissä saattaa hermostuneisuuskin tarttua.

Mahtuuko näyttelevän pariskunnan elämään muita harrastuksia?

Seppo puhuu aina kauniisti vaimostaan Ullasta, nytkin hän sanoo: ”Näyttelijänä ja vaimona Ulla on kyllä ihan ykköslaatua.”



"Kesä menee golfkentällä, syksy sieni- ja marjametsässä."

Ullalla ja Sepolla on ollut useissa näytelmissä samanaikaisia rooleja, kuten nyt My Fair Ladyssä. Yhteinen kesäharrastus on golf. Varsinkin Sepon tulee lähdettyä radalle lähes päivittäin. Talvisin hän keilaa ja Ullakin harrastaa sisäliikuntaa. Syksyisin Ulla käy sieni- ja marjametsässä.

Sekä Seppo että Ulla Lehtelän unelmana ja toiveena on, että pysyisi itse terveenä ja että lapset ja lastenlapset pärjäisivät tässä kovassa maailmassa.

Ulla, seurallisena ihmisenä, sanoo: ”Esityskaudelta odotan täysiä katsomoita ja markkinoinut olen Facebookin kautta, sekä ystäville turuilla ja toreilla.”

Seppo lähettää lukijoille terveisiä: ”Käykää ihmeessä teatterissa. Se on suurempi nautinto kuin osaatte kuvitellakaan.”

Inkeri Paananen

teatterin sihteeri

 



"Kesäajan harrastuksiin kuuluu ehdottomasti golf. Sinne tulee lähdettyä lähes päivittäin."

Annina Alanen, Lohjan Teatterin musikaalitähti

Annina Alanen – Eliza Doolittle

Tuotantopäällikkö muuntautuu iltaisin Lohjan Teatterin näyttämöllä My Fair Lady –musikaalin kukkaistytöksi.

Annina Alanen on 35-vuotias tuotantopäällikkö Hämeenlinnasta, jossa hän asuu kahden pienen kissan kanssa. Perheeseen kuuluvat Naantalissa asuvat vanhemmat, sekä kolme veljeä perheineen. Tänä syksynä Annina on pääroolissa, Eliza Doolittlenä, Lohjan Teatterin musikaalissa My Fair Lady.



"Päiväsaikaan töissä olen tarkka
 ja täsmällinen insinööri

Annina työskentelee Hämeenlinnassa SSAB Europe Oy:ssä, joka valmistaa teräslevyä mm. rakennus- ja autoteollisuuden tarpeisiin. Hänen vastuullaan on viisi tuotantolinjaa ja 111 hengen organisaatio.

Annina viihtyy nykyisessä työssään erinomaisesti, eikä juuri nyt tahtoisi tehdä mitään muuta.
”Minulla on aivan mahtava osasto johdettavanani ja erityisesti oman porukan kanssa on upeaa tehdä töitä. Toisaalta olen aina tykännyt kokeilla erilaisia asioita ja veri vetää maailmalle. Ei tiedä, vaikka jonakin päivänä pakkaisin reppuni ja lähtisin eräoppaaksi Guatemalan vuorille.” hän kertoo.

Mikä saa nuoren naisen hyppäämään Hämeenlinnassa moottoripyörän selkään tai auton rattiin ja ajamaan Lohjalle?



”Aika moni kysyy ja ihmettelee samaa. Elän vähän niin kuin kahta elämää”, sanoo Annina, ” Päiväsaikaan töissä olen tarkka ja täsmällinen insinööri, vapaa-ajalla taas päästän itsessäni asuvan luovan taiteilijan irti ja soitan, laulan, tanssin ja teen teatteria. Palo ja intohimo erityisesti musiikkiin ja sen tulkitsemiseen eri tavoin saa tällä hetkellä ajamaan Hämeenlinnasta Lohjalle lähes päivittäin.”

Annina on soittanut pianoa ja laulanut ihan pienestä saakka. Nuorempana hän keikkaili useamman vuoden oman orkesterin kanssa.
”Teatteriin hurahdin Brysselin vuosinani, jolloin pääsin mukaan englanninkieliseen musiikkiteatteriryhmään (Brussels Light Opera Company). Hauska sattuma on se, että viimeinen iso produktio Brysselissä oli nimenomaan My Fair Lady v. 2014. Silloin en tosin esittänyt pääosaa. On ihan mahtavaa saada olla mukana rakastamassani musikaalissa uudelleen, ja vielä Elizan roolissa.”

Lohjan Teatteriin Annina tutustui Mustalaisleirin ja Humisevan Harjun myötä, joissa hänen veljensä Teemu Alanen esitti pääosaa. Annina asui siihen aikaan vielä ulkomailla, mutta muistaa pohtineensa, miten hienoa olisi joskus olla mukana suurella sydämellä ja ammattitaidolla tehdyssä teatterissa.

”My Fair Ladyn kanssa kävi itse asiassa niin, että Teemu välitti minulle viestin koelauluista ja ylipuhui osallistumaan. Ja tässä ollaan...”, kertoo Annina.



Mikä teatterin tekemisessä on parasta, entä ikävintä?

"...ihmiset ovat parasta teatterin tekemisessä." Kuvassa Annina, Elizan isä Alfred P. Doolittle-Petri Puttonen, sekä kadunmiehiä: Hoppe Sinervä, Topi Hintukainen ja takana Timo Holma. Kuva: Sari Niinikoski

Anninan mielestä ihmiset ovat parasta teatterin tekemisessä. Hän kehuu, että nytkin on koossa aivan upea porukka ja että on aivan mahtavaa luoda yhdessä jotain, joka toivottavasti antaa unohtumattomia elämyksiä katsomaan tuleville ihmisille.

Mitään ikävää Anniina ei osaa mainita, jollei ota huomioon sitä että vuorokauden tunnit tuppaavat välillä loppumaan kesken varsinkin harjoituskautena, jolloin treenataan lähes päivittäin.

"Ja sitten mulla on se moottoripyörä..."

Mitä muuta laulava näyttelijä harrastaa?

”Harrastukseni pyörivät hyvin paljon musiikin ympärillä. Nuorempana osallistuin tangomarkkinoille ja finaalipaikan jälkeen keikkailin muutaman vuoden oman orkesterin kanssa. Suomalainen tanssilavakulttuuri on muutenkin aina ollut lähellä sydäntäni ja käyn edelleen aktiivisesti lavatansseissa ympäri Etelä-Suomea aina kun muilta kiireiltäni ehdin. Ja sitten mulla on se moottoripyörä...”, sanoo Annina pilke silmäkulmassa.

Onko Elizassa ja Anninassa mitään samaa?

”Eliza on katutyttö, josta aletaan kouluttaa oikeaa ladyä. Eliza on räväkkä, sanavalmis ja hiomaton, mutta hänessä on myös paljon lämpöä. Elizan kasvutarinan kertominen on ollut hieno kokemus." Annina sanoo.
Hänen mielestään parasta hahmossa on se, miten Eliza pitää puolensa ja seisoo lopulta ihan omilla jaloillaan. ”Elizalla on kaikesta huolimatta myös pilkettä silmäkulmassa ja lämmin sydän.”
Anninan mielestä Elizaa ja häntä yhdistävät suorapuheisuus ja peräänantamattomuus. Musikaalissa, kun Eliza päättää opetella olemaan oikea lady, menee hän läpi harmaan kiven, samaa eteläpohjalaista jääräpäisyyttä Annina tunnistaa itsessään. 

" Parasta on, jos onnistuu tuomaan hymyn jonkun huulille tai liikuttamaan kyyneliin."  Kuva: Sari Niinikoski

Annina odottaa esityskaudelta elämyksiä ja kohtaamisia: ”Parasta on, jos onnistuu tuomaan hymyn jonkun huulille tai liikuttamaan kyyneliin. Parhaimmillaan teatteri menee tunteisiin, oli sitten kysymys draamasta tai komediasta.”

Anninan terveiset blogin lukijoille:

”Nähdään Lohjan Teatterissa! Rakas ohjuksemme Sari (Sari Niinikoski) on jälleen tehnyt meidän kanssa niin hienoa työtä, että uskallan luvata, että lipun ostaminen todella kannattaa.”

                                                                                                                                Inkeri Paananen

                                                                                                                                teatterin sihteeri


Lisää kuvia myös Anninasta näet blogin "My Fair Lady -musikaalin kuvasatoa" sivulta.

My Fair Lady -musikaalin kuvasatoa

Harjoitukset käyvät välillä voimille.

My Fair Lady -musikaalin ensi-ilta on kynnyksellä ja teatterissa käy kova tohina aamusta iltaan. Kenraaliharjoitukset hiovat esityksen ensi-iltakuntoon. Välillä pitää levätäkin. Porukka lupaa olla hyvässä vedossa lauantaina.


Ohjaaja Sari Niinikoski otti viime viikonloppuna kuvia. Tässä muutama otos.

My Fair Lady musikaali: Eliza Doolittle - Annina Alanen, Henry Higgins - Joni Pitkonen, sekä muita kulkijoita.

My Fair Lady musikaali: Henry Higgins - Joni Pitkonen, Eliza Doolittle - Annina Alanen

 

My Fair Lady musikaali: Henry Higgins - Joni Pitkonen, Eliza Doolittle - Annina Alanen ja

Eversti Pickering - Seppo Lehtelä

My Fair Lady musikaali: Freddy Eynsford-Hill - Tomi Tuominen,
Eliza Doolittle - Annina Alanen, Henry Higgins - Joni Pitkonen

My Fair Lady musikaali: Freddy Eynsford-Hill - Tomi Tuominen, Eliza Doolittle - Annina Alanen

My Fair Lady -musikaalin iloinen tekijäjoukko

 

 

 

 

 

My Fair Lady vieraili Omenakarnevaaleilla

Inkeri; kuva: Paula M.

Kun astelin lauantai-aamuna kahdeksan jälkeen kohti Lohjan Museota, niin taivas oli pilviverhon peitossa ja muutama pisara putosi maahan. Lavastaja Jyrki Kakko pörhälsi samoihin aikoihin paikalle autolla, jonka lastina oli kojurekvisiittaa ja esitteitä.



Saana-Maria Tenkanen ja Annina Alanen (Eliza),
kuva: Sari Niinikoski

Pian Jyrki sai kojun koristeltua ja viereen pysähtynyt mies kertoi arvionsa: ”Tämä on paras ständi”. Hienohan se olikin, pitkin päivää saimme kiitosta.

Annina Alanen (Eliza), Iida Koskinen, Inkeri Paananen
ja Taika Tenhunen; kuva: Sari Niinikoski

Aamun sumu ja pilvet hävisivät lähes samaan aikaan, kun kulttuurituottaja Kalle Ryökäs saapui avukseni kojulle.
Oli kiva tavata ja rupatella ryhmänvetäjiemme kanssa. Useimmat heistä olivat jo tehneet varauksia musikaaliesitykseen. Kojulla piipahti myös Avoimen liiton toinen osapuoli Minna T Hakala. Tämä Dario Fon ja Franca Ramen draama tulee ensi-iltaan teatterin kahviotilaan la 28.1.2017. Miesosassa näyttelee Niko T Mikkonen.
Lapsia kiinnosti musikaali Hiidenkartanon Arvoitus, jonka kirjoittaa Sari Niinikoski ja säveltää Joni Pitkonen.

Iida Koskinen, Taika Tenhunen, Joni Pitkonen (Higgins)
ja Mirja Heino; Kuva: Sari Niinikoski

Teatterin ja orkesterin ohjelmisto kiinnosti, saimme myös palautetta menneistä ohjelmista. Moni oli varannut lippunsa musikaaliin ajoissa kuten viereinen kojunaapurimme. Eräs pariskunta oli iloinen kuullessaan, että myös Saukkolan kirjastosta voi ostaa lippuja, jokunen riensi suoraan Prisman myyntitiskille. Kuullessaan musikaalin mahtavan myyntitilanteen osa asiakkaista lupasi mennä heti maanantaina kaupungintalo Monkolan asiakaspalveluun lippuja ostamaan, kunhan katsovat kotona ensin itselleen sopivan teatteripäivän.

Tenoripäivien Mika Pohjosen ja viimevuoden Kolme Muskettisoturia musikaalin levyt tekivät jonkin verran kauppaansa. Levyjä voi tulla ostamaan myös sivistystalosta Teatterin toimistosta.

Markkinakojun edessä. Kuva: Sari Niinikoski

Tunnelma markkinoilla oli leppoisan kiireetön. Ihmiset kulkivat verkkaisesti katsellen kojujen antimia ja nauttien ohjelmasta. Kun Arriba! Big Bandin tahdit vielä kuuluivat esiintymislavalta, asteli My Fair Ladyn näyttelijät ohjaaja Sari Niinikosken johdolla markkina-alueelle, kävivät kojulla tervehtimässä ja lauloivat muutaman laulunkin.



Teatterilaiset esiintymässä karnevaaliyleisölle.
Kuva: Sari Niinikoski

Arriban lopetettua museon piha-alueen lavalla olivat vuorossa teatterilaiset. Esiintyminen teki tehtävänsä ja moni seurasi näyttelijöitä takaisin kojulle, jossa esitteillä oli kysyntää. Myös näyttelijöitä haastateltiin ja kuvattiin. Itsekin taisin päästä kojuineni muutamaan kuvaan.

Omenamarkkinoiden huipennus oli tänäkin vuonna uuden Omenatytön valinta. Kaikkien reippaiden ehdokkaiden joukosta tittelin sai Vilma Hakala, joka on näytellyt Lohjan Teatterissakin. Valinta lämmitti myös teatterisihteerin sydäntä.

Inkeri Paananen
teatterin sihteeri  

Inkeri kojussa. Kuva: Sari Niinikoski

p.s. Kiitokset avusta Jyrki, Kalle, Jani + tytöt, Saija R sekä Petri ja Timot. Halauksia kaikille näyttelijöille ja tietysti Sari-ohjukselle.
t. Inksu

MUSIKAALIN PALASET- harjoituksista koostuu kokonaisuus



Eliza ja Higgis - Annina ja Joni

Piipahdan aina silloin tällöin teatterilla seuraamassa harjoituksia, jotta osaan kertoa asiakkaillemme kustakin tekeillä olevasta esityksestä. Niin tein myös eilen illalla ja oli hauska nähdä, että kaikki olivat hienosti uppoutuneet musikaalin vaativaan maailmaan.

”Kämpän jostain mä tahtoisin…”, tytöt laulavat ja tanssivat näyttämöllä. Puvustaja vie Ullan mukanaan ja huikkaa ohjaajalle: ”Tuon kuningattaren sitten kohta lavalle!” Yksi myöhästynyt ”sisäkkö” juoksee ovesta, hän on lukenut aikataulua väärin. Miehet käyvät keskustelua aulassa, eivät omaansa, vaan näytelmään liittyvää dialogia. Parikymmentä ihmistä kulkee puvustamossa, lämpiössä, katsomon penkkien välissä ja näyttämöllä, joku pyörittää harjoitusnauhaa ylhäältä käsin.

Kohta kuningatar onkin jo lavalla puvustaja vierellään ja ohjaaja antaa hyväksyntänsä. Ulla sanoo, että aikoo seistä ainakin 5 minuuttia valokeilassa, kun esille pääsee. Koko ajan joku hokee jotain, puhe pulppuaa joka puolelta, joskus ohjaaja joutuu huomauttamaan. Hän pyytää sulkemaan käytävään johtavan oven, ettei häiriinny muiden puheista. ”Mitä sinä nyt siinä pyörit, tämä on meidän oma kohtaus”, sanoo rouva Pearce yhdelle väärään tapahtumaan eksyneelle näyttelijälle.

Tomi asentaa kameraa, jotta voi kotona katsoa miten tanssiaskeleet menevät.  Lavalla herra Higgins esittelee Elizan äidilleen: ”…joka nousi kreivittäristä aaveiden joukkoon.” Kaikki purskahtavat nauruun. ”Ei kun aaveista kreivittärien joukkoon…” Yllätyksekseni lähes kaikki ovat ilman plaria (näytelmätekstiä), siis yrittävät muistaa ulkoa.

Tomi eli Freddy ihastuu Elizaan ja pyrkii tapaamaan tyttöä: ”Mites tää mun pershomma nyt?” Ohjaaja on edellisessä kohtauksessa sanonut, että ei saa olla peffa yleisöön päin. ”Kun soitat ovikelloa, niin sen aikaa se voi olla yleisöön”, sanoo ohjaaja rauhallisesti.

Nauran ääneen katsomossa, kun näyttelijät hukkaavat parinsa kesken tanssin. Miehet purnaavat, kun ohjaaja määrää heidät muuttamaan suuntaa: ”Juuri kun olemme oppineet menemään toiseen suuntaan.”  Ohjaaja laittaa vielä paremmaksi, hän määrää miehet muuttamaan suuntaa kesken pyörimisen ja ohjeistaa: ”Selittäkää vähemmän ja tehkää enemmän, niin tulee parempaa.” Suunnanvaihdot auttavat löytämään parin ulkopiirissä pyörivistä tytöistä.

Seuraavaksi kätellään. Naiset ja miehet pyörivät piirissä ja ottavat toisiaan kädestä, mutta mitä ihmettä: Hoppe tulee tyttöjen suunnasta ja kättelee Jonia. Miten tässä nyt näin kävi? Nauran taas kippurassa. Mirja avustaa tanssien sujuvuudessa: ”Kättelette ensin oikealla, sitten vasemmalla kädellä.” Onnistuuhan se, vähän kömpelöä, mutta entuudestaan tiedän, että jo viimeisissä harjoituksissa ennen ensi-iltaa kaikki on huomattavasti paremmin. Pälyily ympärille loppuu, ei tarvitse enää katsoa, miten naapuri tekee, ryhti nousee. Saana hallitsee jo nyt katseen. Ohjaajan pyynnöstä hän liitää eteenpäin pää pystyssä, katse katsomossa seuraavien näyttelijäystävien päälakia hivellen, niin kauniisti, että kaikki alkavat taputtaa.

Tämä on yksi niitä palasia, joita ohjaaja tarkoittaa kirjatessaan facebooksivulle: ”Musikaali valmistuu pala palalta.” Yksi keskeneräinen pala näkyy taustalla: Koko näyttämön kattava, valkoinen lavastus, keskeneräisine liikuteltavine huone-elementteineen.  Puvustuksesta taas on jo joitain osia näkyvissä näyttelijöiden päällä: pitkiä hameita, upea hattu, joitain takkeja, seassa vilistää vielä tässä vaiheessa näyttelijöiden omia farkkuja ja shortseja, löysiä t-paitoja ja tiukkoja trikoita. Sinfoniaorkesteripalaa on harjoiteltu kapellimestarin kanssa, ensi viikolla on taustanauhan nauhoitus. Näyttämöllä tulee sen lisäksi olemaan pieni liveorkesteri.

Tässä vaiheessa palaset ovat vielä irrallaan, mutta olen luottavaisin mielin, sillä tiedän, että niin kuin aina, kun ensi-ilta pyörähtää käyntiin 29.10, on viimeinenkin palanen löytänyt paikkansa ja My Fair Lady on valmis kohtaamaan yleisönsä!

Inkeri Paananen

teatterin sihteeri